Heip, täällä kirjoittelee nyt vuoden vanhempi Hansu ku viimeks. Täytin lauantaina 45 vuotta, joten onnea mulle! Lauantaina oltiin myös kisaamassa Lopella legendaarisissa Jussin Muistopenkkareissa, eli suomeksi penkkipunnerruskisoissa. Mulla meni ihan hyvin, vaikka pientä lenssun poikasta meinas puskea. Jos kyseessä olis ollut voimanoston kokokisat (kyykky + penkki + maastanosto) olisin jättänyt nostamisen väliin, mut mietin että käyn nostamassa kolme kertaa tangon ylös ja se ei fyysisesti kovin rasittavaa ole. No okei, en saanut ku kaks kertaa nostettua ja tulokseksi jäi sama 70 kg, minkä nostin painoluokkaa isommassa pari vuotta sitten. Pitää olla ihan tyytyväinen, koska nyt olin reilu 4 kg kevyempi – enkä ihan 100% kunnossa. Enemmän sykkeen kohoamista aiheutti mun valmennettavien Elinan ja Heidin nostot, mutta heilläkin meni hienosti. Kiva päivä oli ja pikkusen jäi nälkää saada seuraavissa kisoissa oma ennätys.
Kuva: Camilla Kaariluoto
Me ja meidän kannustusjoukot 🙂 Kuva: Kari Paukola
Viikonloppuna oli myös naisten lentopallon kakkossarjan välieräpelit ja niitä jännitettiin ihan verenpaineet kaakossa. Meidän perheessä kuluu ”hieman” aikaa ja työtunteja lajin parissa, kun molemmat tytöt pelaa A-tytöissä, Aino (ja joskus Iidakin) naisissa ja Timppa valmentaa kumpaakin joukkuetta. Mulle on langennut kotipelien ja -turnausten kahvion pyörittäminen ja sekin on ollu tosi kivaa. Noiden pelien jälkeen tosiaan ääni oli pois! Naisten joukkueen pelit päättyi hyvään taisteluun ja kauden tavoitetta parempaan sijoitukseen, joten ei voi olla kuin tyytyväinen ja näistä ilmeistä päätellen koko joukkue oli 🙂
Kuva: Tiina Vainio
Mutta nyt päivän aiheeseen!!! Keskiviikkona vietettiin Suomessa päivää, jolloin suomalaiset on laskennallisesti tänä vuonna kuluttaneet oman osuutensa maapallon uusiutuvista luonnonvaroista. Suomalaiset (ja monien muiden ns. hyvinvointivaltioiden ihmiset) tarvitsisi siis 4 maapalloa (!), jotta elämänmeno olis luonnon ja ympäristön kannalta kestävää. Maailman Luonnon Säätiön (WWF) sivuilla lukee näin:
”Suomen ylikulutuspäivä on tänä vuonna keskiviikkona 1. huhtikuuta. Se tarkoittaa, että suomalaiset ovat laskennallisesti kuluttaneet oman oikeudenmukaisen osuutensa maailman uusiutuvista luonnonvaroista vain kolmessa kuukaudessa. Uusiutuvien luonnonvarojen kulutuksen laskennassa luonnonvarat on jaettu tasan kaikkien maapallon ihmisten kesken.
“Ylikulutus ei ole aprillia. Suomalaisten korkea sijoitus ylikulutustilastoissa johtuu ennen kaikkea metsien suurista hakkuumääristä, eläinperäisen ruoan liiallisesta kuluttamisesta sekä fossiilisten polttoaineiden käytöstä”, toteaa WWF Suomen neuvonantaja Jussi Nikula.
Suomi on tämän vuoden ylikulutustilastoissa sijalla 16. Ylikulutustilastoissa on mukana yhteensä 82 maata. Näistä vain 13 elää yhden maapallon kantokyvyn rajoissa. Ylikulutuspäivät laskee vuosittain Global Footprint Network käyttäen aineistonaan muun muassa YK:n keräämää dataa sekä viimeisimpiä talouden tunnuslukuja.”
Mun mielestä tätä ei kannata (eikä saa) sivuuttaa olankohautuksella ja sanomalla, että ”Ei mun tarvii tehdä mitään, koska Intia ja Kiina…!” (Intialaisille muuten riittäis laskelmien mukaan yksi maapallo, ja kiinalaisetkin kuluttaa meitä huomattavasti vähemmän, vaikka heilläkin parannettavaa on; 2,5 maapalloa). Ja jos kaikki Suomen 5,6 miljoonaa ihmistä sivuuttaa asian toteamalla, että yksilön teoilla ei ole mitään vaikutusta, ollaan todella välinpitämättömiä. Ei kannata odottaa, että isot toimijat, kuten valtiot, EU tai yritykset tekee kestävämpään maailmaan vaadittavia linjauksia tai että yritykset kehittää vihreämpiä teknologioita. Sinä ja minä voidaan tehdä niitä NYT, ja meidän päätöksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ympärillä oleviin (olen tämän huomannut).
Kuten yllä WWF:llä todetaan, korkea luonnonvarojen kulutus johtuu mm. eläinperäisen ruoan liiallisesta kuluttamisesta ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Nostin nämä nyt esiin, koska niihin voi itse eniten vaikuttaa, esim. suosimalla kasvipohjaista ruokaa ja vähentämällä (fossiili)matkustamista. Näiden ei tarvii tarkoittaa sitä, että elämä kurjistuu. Olen siitä itse elävä esimerkki!
On hyvä ymmärtää, että ylikulutuksen jäljet ei juurikaan näy meillä Suomessa ja silloin on helppo sivuuttaa koko aihe, koska se ei kosketa niin konkreettisesti. WWF:n sivuilla kerrotaan ylikulutuksen vaikutuksista:
”Suuri osa ylikulutuksemme vaikutuksista näkyy kuitenkin maamme rajojen ulkopuolella: esimerkiksi noin 85 % suomalaisen ruoankulutuksen monimuotoisuusvaikutuksista kohdistuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Huomattava osa käyttämästämme soijasta – josta valtaosan syötämme sioille sekä broilereille ja munintakanoille – tuotetaan Etelä-Amerikassa. Soijapellot ovat vallanneet alaa muun muassa Cerrado-savannilta Brasiliassa, ja metsäkato uhkaa monien lajien tulevaisuutta. Saippuoissa ja elintarvikkeissa käytetty palmuöljy taas tuotetaan valtaosin Kaakkois-Aasiassa, jossa palmuöljyplantaasien tieltä raivataan sademetsiä.
Myös monet maailman kalakannoista ovat ylikalastettuja ja jotkin lajit, kuten sinievätonnikala, ovat tämän takia uhanalaisia. Elinympäristöjen häviäminen nostaa myös riskiä uusien eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien leviämiseen. Fossiilisista polttoaineista aiheutuvat, ilmaston kuumenemista aiheuttavat päästöt puolestaan näkyvät esimerkiksi aavikoitumisena ja arktisen alueen sulamisena.”
Mä mietin paljon sitä, millainen maailma me jätetään meidän lapsille ja lapsenlapsille. Haluun olla esimerkkinä omille lapsille kestävän elämäntavan valinnoista, vaikka en todellakaan ite ole mikään täydellisyys tässäkään asiassa. Haluun enemmän olla osa ratkaisua, en ongelmaa. Haluan myös nähdä ratkaisuja, enkä pelkkiä uhkakuvia. Haluaisitko sä tehdä jotain kestävämpiä valintoja tai muuttaa jotain tottumuksia kestävämpään suuntaan?