Blogi viivästyi muutamalla päivällä, mutta mulla oli hyvä syy: Sisko ja hänen ihanista ihanin Alina-tyttö oli viikonvaihteessa käymässä ja halusin viettää heidän sekä perheeni kanssa kaiken liikenevän aikani. Torstain toimistopäivänä, jolloin yleensä viimeistelen blogin, tapasin kahta ystävääni, joten näpyttely sai silloinkin väistyä!
Mutta nyt asiaan! Mä oon pyöritellyt viime viikot mielessä, kilpaillako keväällä vai ei. Vielä ei ole tullut sitä loppusilausta päätökselle kumpaankaan suuntaan. Nyt kun treeni kulkee hyvin ja nousujohteisesti, ei ihan heti tee mieli aloittaa dieettiä kevättä varten, vaikka ajatus kisaamisesta onkin innostava. Oon nostanut kehonpainoa kesästä asti pikkuhiljaa niin, että mahdollista lihaskasvuakin on voinut tapahtua. Tosin ei tässä välissä nyt hirveesti ole voinut ehtiä pala kasvaa.
Kropan koneisto käy kuitenkin mukavalla höyryllä, kun energiaa on otettu sisään sellainen runsas 3000 kcal per päivä. Tästä olisi hyvä aloittaa kiristely… …mutta tästä olisi myös hyvä jatkaa treeniä ja painon nostamista. On ollu super kiva treenata, on tosi hyvä fiilis kropassa ja tekisi mieli vaan jatkaa treeniä runsaan syömisen tukemana. En siis tiedä vielä, mitä teen!!! Moni, kenen kans oon jutellut, on toivonut, että kilpailisin keväällä. En kiristele itseäni kisakuntoon kuitenkaan kenenkään muun takia, kuin itseni (ja okei, osittain myös vegaaniuden; osoittaakseni että it’s possible!) Saa nähdä, ja se nähdään kyllä tossa ens kuun aikana.
Mutta tästä aasinsiltana (nyt vikaa kertaa toistaiseksi) takas vegaaniuteen liittyviin kritiikin aiheisiin. Korostan jälleen, että nää on mun omia ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä.
Tällaisia kommentteja välillä näkee ja kuulee:
”Vegaani ei saa kaikkia ravintoaineita ja sairastuu ennen pitkää”
Tästä kirjoitin aiemmissa ravintoaineita koskevissa kirjoituksissa, mm täällä: https://tsemppis.fi/taysin-kasvipohjaisen-syomisen-tarpit-miten-saa-riittavasti-tarkeita-ravintoaineita-osa-1-rauta-ja-kalsium/
Tää väittämä on kyllä syvään juurtunut ja sitä viljellään paljon. Välillä tuntuu siltä, että ruokavalio saa olla muuten vaikka miten yksipuolinen ja epäterveellinen eikä siihen puututa, mutta kun joku karsii eläinperäisiä ruokia, saati alkaa tyystin vegaaniksi, hänen pelätään saman tien kuihtuvan pois (no okei, hieman kärjistetty, mutta ymmärsitte varmaan). Täysin kasvipohjaisesti syöminen ei tietenkään automaattisesti tarkoita terveyttä tukevaa ruokavaliota. Ja terveellisesti voi syödä sekä vegaanisesti että sekaruokavaliolla. Mutta väitän, että asiaan perehtynyt vegaani on todella tietoinen siitä, miten koostaa syöminen niin, että ravintoaineiden puutoksia ei tule ja pysyy elämänsä kunnossa. Ainakin mulla itsellä on asianlaita näin.
Ainut ravintoaine, mitä vegaaniruokavaliosta ei saa, on B12-vitamiini ja se PITÄÄ ottaa lisänä. Samoin suositellaan ottamaan D-vitamiinia purkista, niin kuin suositellaan kaikille muillekin Suomen leveysasteilla eläville, purit sitten ”pelkkää porkkanaa” tai et.
”Vegaanit näyttää kalpeilta laihoilta läskeiltä”
Viitaten tohon aiempaan kohtaan, jossa kerroin, ettei vegaanius automaattisesti tarkoita terveellisyyttä, pitää todeta, ettei kaikki vegaanitkaan välttämättä halua tai viitsi olla kovin tietoisia syömisestään tai varsinaisesti tavoitella syömisellään terveyttä ja hyvää jaksamista. Voi olla, että silloin syntyykin helpommin ravintoainepuutoksia ja aletaan näyttää kalpeilta. Terveyden kannalta ei ole järkevää vaan jättää jotain (monia) ruoka-aineita pois ja olla miettimättä, mistä saisi samaisia ravintoaineita kasviperäisesti.
Mitä tohon mun mielestä tosi rumaan sanontaan, ”laihaan läskiin” tulee… Se ei automaattisesti tarkoita kasvissyöjää. Mikä tahansa keho, joka ei ole lihaskuntoharjoittelua nähnytkään ja on ravittu huonosti ja vajaavaisesti, voi näyttää laihalta ja lihaksettomalta.
”Vitun vihervassarit ituhipit”
Kun kohtaan tällasta avautumista ja turhautumista, niin ajattelen, että eikö ihmisillä ole mitään käytöstapoja. Toki huonoa käytöstä on puolin ja toisin (myös vihreästi ajattelevilla) ja ihan hirveetä syyttelyä on some sekä keskustelupalstat pullollaan. Tuntuu, että joidenkin elämän isoimpana sisältönä on toisten haukkuminen. Mä haluan pysyä pois sellasesta. Mutta siis; ”Vitun vihervassarit ituhipit”… Hmm… Mulle tulee sellainen kysymys mieleen tosta, että mitä väärää siinä on, että koittaa puolustaa muita elollisia ja yleensäkin elämää tällä maapallolla? Keneltä se on pois? Ja mikä siinä ihmisiä niin raivostuttaa? Ja miksi leimataan jonkun sanomisen perusteella vihervassariksi tai ituhipiksi? Mä toivoisin niin kovin sitä, että yritettäis ymmärtää toisiamme ja puhuttais asioista syyttelemättä. Se tuntuu olevan tosi vaikeaa ihan aikuisillekin. Ei ihme, että nuoriso (ei kaikki!!) voi pahoin ja ei osaa puhua nätistä, kun aikuiset näyttää tollasta mallia…
”Vegaanit ei ole ihmisiä”
Sama pätee tähän. Siis mitä hittoa? Tähän kommenttiin oon törmännyt vaan kerran, mutta oli pakko nostaa se esiin. Tämän tyyppisiä on kuitenkin ollut muitakin. Jossain kommenteissa kehotetaan tekemään itselle jotain tuhoisaa tai loukataan ties millä sanoilla. Jälleen; molemmin puolin tällaista on havaittavissa ja jäänkin miettimään, miten tästä vegaanius vs. lihansyönti- aiheesta onkin tullut tällainen taistelukenttä, että ei kaihdeta mitään keinoja toisten solvaamisessa. Yritettäiskö olla vähän kohteliaampia ja ymmärtäväisempiä? Mitään asiaa -vähiten eläimiä- ei palvele moinen öyhöttäminen.
Ens kerralla juttelen ihan eri aiheesta! Jätän vegeaiheet hetkeks ja paneudun ajankäyttöön TAI painonhallintaan liittyvään aiheeseen. Saa nähdä, kumman kohdalla lähtee näppäimistö enemmän sauhuamaan!
Siihen asti; moi!