Joulu on täällä! Ja vuoden vaihde. Vuoden lopussa monesti mietitään, mitä kuluneesta vuodesta on jäänyt käteen ja sitten suunnataankin katse tulevaan. Vaikka mietitään mennyttä ja suunnitellaan tulevaa, niin toivottavasti kuitenkin ollaan henkisesti läsnä tässä hetkessä. Sehän on se, mikä meillä just NYT on. Me voidaan aidosti elää vain tässä hetkessä.
Itse kultakin tämä hetkessä eläminen välillä kyllä unohtuu, kun saa itsensä kiinni vanhojen tapahtuminen muistelemisesta ja niissä vellomisesta tai siitä, että elää mielessään täysillä tulevaa vuotta tai suunnittelee kuumeisesti seuraavaa päivää ja viikkoa. Tottakai on fiksua käydä läpi menneitä tapahtumia siinä mielessä, että niistä voi oppia jotain. Voi myös muistella läheisten kanssa tai itsekseen ihania juttuja menneiltä ajoilta, se on ihan mukavaakin. Mutta liikaa ei menneissä sovi rypeä, koska niitähän ei muuttaa voi. Ne oli ja meni jo. Ainut mihin voi mahdollisesti vaikuttaa, on tämä hetki ja se, miten tästä eteenpäin. Ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa aina!
Viikon päästä meinaan avata sitä, mitä suunnitelmia mulla on ens vuodelle ja kirjoittaa siitä, miten voi laatia (mun mielestä) hyvän uuden vuoden lupauksen 😉. Nyt kuitenkin nopea katsaus kuluneeseen vuoteen ja lopputekstiin joulutunnelmia tässä hetkessä.
Tässä se nopea katsaus: Tämä vuosi on ollut mulle todella raskas; menetyksiä, surua, vihaa, pettymystä, ikävää, huolta. Mutta myös itsetutkiskelua, onnea, rakkautta, oppimista ja ennen kaikkea kasvamista. On ollut päiviä, jolloin vain itken ja hetkiä, kun on pitänyt ihan ponnistella, ettei hajoa siihen paikkaan. No, tässä sitä ollaan kuitenkin!!! Entistä vahvempana.
Jonkinlaista erityistä tarmoa olen saanut omaan harjoitteluun tänä vuonna kaikesta huolimatta. Ehkä henkinen vahvistuminen on auttanut tässä asiassa, ja kehittyminen treenirintamalla ollut siten (mun treenivuodet huomioiden) jopa hämmästyttävällä tasolla.
Olen myös entistä varmempi ja onnellisempi siitä, että teen sydämessäni oikealta tuntuvia valintoja. Jätän eläintuotteet pois lautaselta ja valitsen mahdollisimman ekologisesti elämässä muutenkin. Vegaaninen ruoka ei ole estänyt mun kehitystä treenaajana. Päinvastoin; Oon rikkonut ennätyksiäni monessa liikkeessä, säilyttänyt, ja jopa kehittänyt lihasmassaa kehossa ja kestävyyskunto on parantunut (toki siihen vaikuttaa eniten se, että treenaa sitä kestävyyttä, mutta ruoasta olen saanut siihenkin tukea).
Paljon jäi vielä summaamatta tästä vuodesta, mutta tässä ne oleellisimmat, mitä täällä yleensäkään käsittelen. Eli summa summarum; raskas, mutta monella tapaa kasvattava vuosi. Jollain erikoisella tavalla olen kiitollinen vaikeistakin asioista, joita olen kohdannut. Huoh.
Ja sitten siihen joulutunnelmaan ja tähän hetkeen. Olen jouluihminen, vaikka en juuri hössötäkään siitä, enkä ostele paketteja kenellekään (sen sijaan lahjoitan pakettirahat; tänä jouluna kertalahjoitus Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle ja kuukausittain WWF:lle ja Greenpeacelle). Olen vähän koristellut kotia muutamilla esineillä ja laittanut jouluverhot keittiön ikkunaan. Tässä meidän kodin koristeet, jotka tuo tunnelmaa ja kutsuu istahtamaan hetkeksi paikalleen.
Joulu on ihana ja tunnelmallinen, pysähtymisen aikaa. On tilaisuus nauttia rakkaiden kanssa olemisesta ilman kiirettä mihinkään. Jouluun virittäytyminen alkaa meillä aina ton tyttöjen joulukalenterin muodossa. Tällä(kin) kertaa luukuista on tullut paljon erilaisia hierontoja; on ihanaa saada lapsi (vaikkakin iältään molemmat jo lähes aikuisia) lähelle ja olla hetki sohvalla vaikka kasvo- tai jalkahieronnan merkeissä. Ja tosi mieluinen yllätys se on heille aina ollutkin 😊.
Mulla on muutamia vapaapäiviä tällä viikolla ja on tosi rentouttavaa, kun hetkeen ei ole mitään aikatauluja. Treenaan ja ulkoilen ihan rauhassa, olen rakkaiden kanssa ja nautin vapaasta. Kaikki siskot tulee äidin luo joulun viettoon ja pääsen pusuttamaan Alina-vauvaakin.
Ja niin kun sanottu, olen kiitollinen just tässä hetkessä ja se tekee mut onnelliseksi. Oon kiitollinen vaikeuksista, joiden kautta oon kasvanut (ja edelleen kasvan ja kehityn). Kiitollinen lapsista, jotka on niin super rakkaat, avuliaat, reippaat ja ihanat. Heidän kanssa saan kokea oivaltavia hetkiä ja keskustella vaikeistakin asioista. Kiitollinen meidän kodista, joka on meille just sopiva. Kiitollinen Timpasta ja meidän parisuhteesta, joka on muuttunut ja parantunut tässä pitkän yhteisen matkan varrella. Kiitollinen siskoista, jotka on mun parhaat luottoystävät. Läheisistä muutenkin olen kiitollinen. Kiitollinen ystävistä, työkavereista ja asiakkaista. Mä voisin listata tähän hyvin helposti vielä 100 asiaa, mutta jätän ne mun jokailtaiseen kiitollisuushetkeen. Sanonpahan vaan, ja toimikoon se samalla mun joulun toivotuksena ja ajatuksena teille lukijoille: Mieti, mistä asioista voit olla kiitollinen ja pysähdy niiden äärelle.
Tähän loppuun vielä muutama otos eilisestä treenistä (tai treenin jälkeisistä tunnelmista). Toimikoon nää vaikka joulukortteina teille 😊 Hyvää joulua lukijoille!
Pullistelukuvat otti lapseni Aino. Kiitos ja anteeks siitä hänelle 🙂