Tämän kertainen otsikko muodostui tässä pari päivää sitten toimivaksi motivaatiolauseeksi jutellessani asiakkaan kanssa. (En vielä tiedä kelpuuttiko hän lopulta sitä omaan repertuaariinsa, mutta huomasin, että itselläni se resonoi). Ehdottelin asiakkaalleni tiettyyn tilanteeseen sopivia iskulauseita, joilla päästä kaikenlaisten arvostelujen ja kommentointien yli niin, ettei ne jää liikaa päähän pyörimään, vaan motivoi tekemään oikeita valintoja ja pysymään valitulla elämäntapamuutoksen tiellä entistäkin vahvemmin. Elämäntapamuutoksen, kunnon kohentamisen tai kropan muokkaamisen kontekstissa tästä siis kirjoittelen. Tai no hmm… Miksei nää samat sanat pätisi esim. talouden kuntoon laittamisessakin.
Juurikin toi sana ”tekee” on asian ytimessä. Tekijät nimittäin tekee, ja saa sen takia usein myös tuloksia. Huutelijat sen sijaan huutelee, haaveilijat haaveilee ja suunnittelijat… No, he suunnittelee tekemistä. Kuka näistä SÄ haluat olla?
Jos haluat saada aikaan ja saavuttaa tuloksia ja tavoitteita, on parempi aloittaa se tekeminen. Toki suunnitellakin kannattaa, sekä miettiä, mistä kannattaa lähteä liikkeelle (tässä kohtaa usein valmentajan apu on paikallaan), koska jokaisella on se ikioma, yksilöllinen lähtötilanne ja resurssit. Kannattaa myös luoda tavoitteet sekä valita ekat pikku teot, joilla lähteä liikkeelle määrätietoisesti.
Tässä en nyt sen enempää pohdiskele tai jaa personal trainerin ohjeita, miten ne teot kannattaa valita. Sen sijaan avaan niitä periaatteita, joilla itse saan asioita tapahtumaan, joilla pystyn (yleensä) saavuttamaan tavoitteet ja joilla saan tehtyä valitsemiani asioita silloinkin, kun ei huvittais. Nimittäin melko usein on tilanne, ettei oikein huvittais.
Muistelin muuten, että oon aiemminkin kirjoittanut tänne tätä aihetta käsittelevän postauksen ja se olikin nyt tän julkaisuhetkellä päivälleen vuosi sitten! Tää voi olla vähän saman toistamista, mutta ehkä vähän eri kulmasta ja jollain lisähöysteellä tuunattuna. Teksti löytyy täältä: https://tsemppis.fi/ajankaytosta-ja-aikaan-saamisesta/
Mietin, millainen haluan olla
Tää periaate on mulle tärkein ja kaikista parhaiten tekoja ohjaava, oikea elämän kultainen lanka. Mä olen kirkastanut tasan tarkkaan itselleni sen, millainen haluan olla ja millainen en. Tietenkään aina en onnistu elämään ja valitsemaan 100% oman tavoiteminän mukaan (esim. erilaiset tunnetilat joskus haastaa tätä), mutta isot linjat kyllä pitää. Jos (siis kun) terveys ja hyvä kunto on mulle tärkeää, haluan olla se, joka lähtee salille tai se, joka tekee smoothien vaikka siihen menee se 10-15 minuuttia. Jos (siis kun) perhe ja parisuhde on tärkeimmät, haluan olla se, joka hieroo jalkoja, kun lapsi pyytää tai varaa aikaa rauhalliseen yhdessäoloon ja yhteiseen tekemiseen. Samaa asiaa ajoi pari kuukautta sitten aloittamani uusista töistä kieltäytyminen; Haluan olla se, joka huolehtii omasta jaksamisesta ja siitä, että on aikaa niille tärkeille asioille eikä polta itseään loppuun. (Uusien töiden suhteen jatkan taas ens kuun puolivälissä).
Mietin itseni Big Brother-kameraan
Mä käytän todella usein sellaista mielikuvaa, että joku videoisi mun elämää. Sitten sen videon nähtyään voisi kuka tahansa kertoa, että tuossa on muuten tyyppi, joka huolehtii kunnostaan, rakastaa perhettään tai välittää luonnosta ja eläimistä. Ai hitsi, että tää motivoi mua kertakaikkiaan! 😊 Tää liittyy vahvasti tohon edelliseen kohtaan, koska tässä videointi-mielikuvassa se pään sisäinen ”tällainen haluan olla” muuttuu teoiksi. Tän avulla oon saanut usein asioita aikaan silloin, kun muuten ne olis jääny tekemättä.
5-4-3-2-1
Joitakin kuukausia sitten kuuntelin jenkkiläisen kirjailijan ja hyvinvointiluennoitsija Mel Robbinsin kirjan Let Them ja tutustuin siinä esiteltyyn 5 sekunnin sääntöön. Yksinkertaisuudessaan sääntö kuuluu about näin: Kun pitäisi tehdä jotain ei-niin-mukavaa-mutta-kuitenkin-niin-tärkeää, laske mielessä päättäväisesti sekunnit taaksepäin viidestä yhteen ja sitten TOIMI. Aivot ei ehdi (kuulemma) keksiä tekosyitä ja saat paremmin toivotut teot onnistumaan. Mulle tää jäi oikeesti yhdeksi työkaluksi sängystä nousemiseen! Käytän tätä ehkä pari kertaa viikossa, jolloin ei muuten ihan meinais Saarion rouva liikahtaa peiton alta. Siinä ei kyllä saa ajatella, että tässähän lasken, vaan pitää päättää sitten viimeisen sekunnin kohdalla, että nyt perkele. Jos et ihan innostu tästä laskemisesta, kokeile ihan vaan päättää, että nyt jahkailu loppuu ja tekeminen alkaa.
Aikataulutan ja ajastan
On hyvä tunnistaa, millaiset jutut itsellä toimii tekojen tekemisessä. Mulla on toimistopäivissä vakkarina päivän tekojen aikatauluttaminen. Siis niiden kirjaaminen ylös paperille kellontarkasti. Usein laitan kellon soimaan, kun tietty tehtäväslotti on päättynyt. En vilkuile tarpeettomasti puhelinta, vaan keskityn sen tietyn ajan siihen, mihin pitääkin. Tämän teen siksi, että tiedän muuten helposti viivytteleväni työhön ryhtymistä tai sen edistämistä (Tiedättehän; kun tarttis alkaa töihin, yhtäkkiä työpöytä kaipaakin järjestämistä tai vois kurkata nopeesti, oliko joku kommentoinut mitään somessa…) Aikatauluttaminen toimii myös treenien suhteen: Ne kannattaa ehdottomasti laittaa kalenteriin jo hyvissä ajoin ja varata niille riittävästi aikaa. Ja jos joku juttu tuntuu tylsältä aloittaa, päätän että teen sitä vaikka 15 minuuttia ja laitan tän ajan ihan ajastimeen. Monesti tuun edistäneeksi asiaa paljon enemmänkin kuin mitä kellossa oli aikaa.
Aikataulu joltain maanantailta…
Säännöllisyys!!!
Säännöllisyyttä päivärytmeissä ja nukkumisessa ei voi liikaa korostaa. Niin tylsää kuin siitä vouhottaminen voi ollakin, niin se on perusta sille, että jaksaa edes ajatella omaa tavoitetta edistävien tekojen tekemistä. En jauha tästä enempää, mutta jos itselläsi tuntuu tahmeelta oikeiden tekojen tekeminen, katso tilannetta raakarehellisesti; Oletko nukkunut riittävästi ja tukeeko muut päivärutiinit onnistumista?
Yksi kokeneen personal trainerin bonusvinkki vielä, jos nää mun keinot ei resonoi sulla (vielä): Ole tilivelvollinen jollekin! Palkkaa valmentaja, sovi kaverin kanssa yhteisestä projektista tai pyydä puolisoa tsemppaamaan. Tai tee päätös ja kerro siitä vaikka somessa. Moni tekee omasta muutoksestaan kokonaisen tilin. Mun mielestä ne on hyviä, jos ne ajaa asiansa: (Melkein) kaikki keinot on sallittuja!
Nyt tästä bonusvinkistä aasinsiltana siihen, että mullakin on nyt pitkästä aikaa ei voi sanoa valmentaja, mutta mentori ja tukihenkilö. Lopetin nimittäin jahkailemisen fitnesskisaamisen suhteen. Sit kysyin, josko Tikan Markku lähtis mulle tällaiseksi tukihenkilöksi. Ja Markkuhan lähti! Oon valmentanut itsekin itseäni mm. keväällä 2019 ja vaikka kaikki meni silloin tosi hyvin, niin on kiva, että alusta saakka mukana on tuttu tyyppi, jolla on kokemusta ja selvä näkemys, miten toimia homman edetessä (ja erityisesti silloin, jos se ei tunnu etenevän).
Alkupalaveri pidetty ja tästä se alkaa!
Mä tein tän päätöksen heti, kun juteltiin joku kuukausi sitten rakkaan mieheni Timpan kanssa ja hän totesi, että tukee mua, jos haluan lähteä kisaamaan. Sen jälkeen kaikki oli ihan selvää. Jos siis preppi menee hyvin, niin kisaan Fitness Classicissa, jossa tavoitteena on oman sarjan Masters SM (eli 45-49-vuotiaat). Samana viikonloppuna käydään myös yleisen sarjan EM-karsinta, johon luonnollisesti kannattaa osallistua, kun kerran kisadieetin vedän läpi.
Mä oon tosi fiiliksissä tosta keväästä. Mulla on erikoinen sisäinen palo ja voin jopa jo tuntea kropassa, että olen siellä lavalla. Vanhat muistot ja kehon tuntemukset palaa ja ne vetää mua niin sanotusti ”vielä kerran” pukemaan kisabikinit päälle. Mulla on olo, että haluan ja mun pitää tehdä tää. En osaa sitä selittää paremmin.
Treeniin tuli tietysti heti erilaista päättäväisyyttä ja muokkasinkin hieman ohjelmaa. Aloin myös syödä vielä tietoisemmin ja enemmän ennen piakkoin alkavaa kisadieettiä. Tuun laittamaan tänne blogiin kisaprepistä välillä kuulumisia ja kuvia, mutta mitään kisablogia tästä en tee.
Se, että joku konkreettinen kuva, lause tai mikä vaan minkä voit NÄHDÄ, muistuttaa sua tavoitteesta USEIN, auttaa sua etenemään kohti sitä. Mulla oli aikanaan (vuoden 2014 kisoihin valmistautuessani) tietokoneen näytöllä jenkkiläisen fitness-kilpailija Nicole Willkinsin kuva. Hän oli mun esikuva sekä kunnon että lookin suhteen. Seuraaviin kisoihin mun oma kisakuva Maltalta vuonna 2019 toimii konkreettisena motivaatiobuustina.
Mutta se tällä kertaa. Nyt, kun mulla alkaa taas olla paremmin aikaa pysähtyä koneen ääreen, niin postauksiakin alkaa tippua hieman useammin. Eli ens kertaan – moi!