Esikoiseni kysyi eilen multa, onko mulla mielessä mitään, mistä kirjoittaisin tänään. Sanoin, että on moniakin eri aiheita, mutta en tiedä minkä niistä valitsisin. Siitä huolimatta, että tekstiluonnoksia muista aiheista on valmiina useita, päätin näpytellä vielä (ainakin) kertaalleen, mistäpäs muusta kuin, tavoitteista! Nimittäin yhdelle, lähes elintärkeälle aiheelle olen antanut näissä mun selostuksissa aivan liian vähän huomiota. Sivusin sitä kyllä, mutta nyt nostan sen kuin kissan pöydälle. Nimittäin voimavarat.
Tavoitteita on helkkarin vaikea saavuttaa, jos omat voimavarat vähissä. Riippuu luonnollisesti tavoitteista, mutta tällä kokemuksella, joka mulla on pt-työstä, ihmiset haluavat asettaa monesti voimavaroihinsa liian mahtipontiset tavoitteet. Sanoin jo aiemmin, että lyhyen tähtäimen mahdollisuuksia usein yliarvioidaan ja pitkän tähtäimen mahdollisuuksia aliarvioidaan (toisin sanoen ei ehkä malteta katsoa sinne kauemmas ja tehdä pitkäjänteistä työtä). Konkreettisesti tämä voisi tulla esiin siinä, että halutaan kolmessa kuukaudessa laihtua 15 kg, vaikka on pienet, vähän väliä sairastelevat lapset, vuorotyö ja parisuhdekin vähän niin ja näin. Sitten iskee harmitus ja kapina, kun ehdotan, että otettaisko 8 kuukautta aikaa, laitetaan unta vähän kuntoon, maltillistetaan tavoitetta ekalle kolmelle kuukaudelle ja ajetaan sisään terveellisempiä periaatteita syömiseen. Samalla omaksutaan pysyvyyttä koko hommaan ja rakennetaan vähän kuin uutta identiteettiä jopa.
Tavoitteidenhan kuuluu olla motivoivia ja niiden tekohetkellä on tosi usein sellainen olo, että ”Nyt lähtee perkele!”. Sitten, kun ekan kerran tulee parin viikon sisään lapsen yöheräilyt, grillijuhlat ja deadlinet puskee päälle töissä, se alun fiilis superihmisyydestä on pahasti hakusessa.
Mun nettisivuilla lukee etusivulla ”Kohti sitä sinua, joka haluat olla”. Mun mielestä tohon kiteytyy lähes tulkoon kaikki, josta tässä valmennushommassa, elämäntapojen muuttamisessa ja omien arvojen mukaan elämisessä on kyse.
Millainen haluat olla? Avaan tätä vähän: Mietitään ensin, mitä pitää tärkeänä. Kuuluuko top kakkoseen terveys? (esimerkiksi, koska haluat elää pitkään ja hyvinvoivana, etkä olla riippuvainen muista, saati maata laitoksessa, jos se sinusta itsestäsi vain on kiinni) Jos terveys todellakin kuuluu top kakkoseen, niin millainen haluaisit olla terveyden vaalimisen suhteen? Mitä ihanne-sinä tekisi terveyden eteen? Onko realistista, että alat tehdä joka arkipäivä pienen kävelylenkin ja/ tai lisätä joka ateriaan kasviksia? Voisiko kännykän pläräämisen iltamyöhään jättää ja mennä maate, jotta seuraavan päivän jaksaa pirteämpänä?
Realistinen tekotavoite aluksi voisi olla vaikka viiden eri värin syöminen kasvisten muodossa. Tai kahden, tai kolmen.
Kuuluuko top kakkoseen tai kolmoseen sporttinen ja timmi ulkonäkö? Millainen haluat olla ylläpitääksesi tai saavuttaaksesi sen? Miten se näkyy teoissa? Mitä ihanne-sinä tekisi asian eteen, jos se aidosti on todella tärkeä asia? Olisiko realistista aloittaa sillä, että lisää kasvisten osuutta lautasella ja menee nostamaan punttia vaikka aluksi kaksi kertaa viikossa?
Kokonaistavoite kannattaa asettaa kauemmas ja sitten pilkkoa se osiin ja erityisesti tällaisiin tekotavoitteisiin, joihin on voimavaroja. Aika ajoin kannattaa tarkastella, miten on sujunut, muokata tekotavoitteita ja antaa itselleen myös pienet lipsumiset anteeksi. Tavoitteen saavuttaminen nimittäin useimmiten estetään juurikin sillä, ettei lipsahduksen jälkeen enää yritetä, vaan todetaan, että ”Näin tässä taas kävi, ei musta ole tähän”.
Välitavoitteet kannattaa laittaa kalenteriin. Ja seurata niiden toteututmista.
Jos ei heti alussa, tavoitteen laatimisen hetkellä tiedosta omia voimavaroja, niin on enemmän kuin järkevää muuttaa (väli- ja teko)tavoitteita, jos muuten jatkuvasti hakkaisi päätä seinään ”kun ei onnistu”. Tavoitetta kohti voi edetä silti! Tässä kohtaa monesti onkin valmentajalle tarvetta ja näissä kohdin kriiseillään joskus hieman. Yhdessä mietitään uudet askelmerkit, tekotavoitteet ja mietitään, voiko voimavaroja jotenkin kasvattaa.
Voimavaroja voi kasvattaa eri keinoin ja useimmiten käännetään huomio uneen. Unen merkityksestä puhutaan nykyään onneksi paljon ja ihmiset kiinnittää siihen varmasti enemmän huomiota kuin aikoihin. Kun unta aletaan laittaa kuntoon pala palalta, niin ne tekotavoitteetkin alkaa kummasti olla helpompia toteuttaa. Voimavaroja voi syödä myös muut, itsestä riippumattomat asiat (jep, huono nukkuminenkin on toki joskus itsestä riippumaton asia). Mieti, onko elämässä sellaisia, voimavaroja syöviä asioita, joille voit tehdä jotain. Oletko haaveillut työpaikan vaihdoksesta, kun nykyinen työ kiskoo kaikki voiman rippeet? Oletko taistellut parisuhteen kasassa pitämiseksi kohtuuttoman paljon eikä se kanna hedelmää ja olet koko ajan vaan enemmän rikki? Viekö joku läheinen omia voimavarojasi ja tekisi mieli vähentää yhteydenpitoa tai jakaa jotenkin vastuuta? Onko joku luottamustehtävä sellainen, jota roikotat mukana, mutta aina vaan se ärsyttää ja kuormittaa? Onko veriarvot päin männikköä ja sen takia koko ajan vituttaa, väsyttää ja on flaati olo?
Voimavaroissa on monesti kyse myös omien rajojen vetämisestä. Jos et itse määritä omia rajoja ja ajankäyttöä, ei juuri jää tilaa niiden tekojen toteuttamiselle, jotka kantaa kohti sitä sinua, joka haluat olla.
Pohdiskelemisiin!