Viime kirjoituksessa aloin pohdiskella tavoitteita ja niiden saavuttamista; mitkä asiat vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseen, mitä pitää huomioida ja mihin valmistautua. Sillä vähän pohjustin tämän kertaista kirjoitusta.
Pari kertaa oman tekstini lukeneena aloin miettiä tota otsikointia. ”… ja miten niihin päästään?” Asiahan ei kuitenkaan ole niin, että tavoitteisiin aina päästään, vaikka kuinka olis pohjatyö tehty. Mulle on itselleni käynyt muutaman kerran niin, etten ole saavuttanut täysin tavoitteitani, ja on ollut asiakkainakin henkilöitä, ketkä eivät ole saavuttaneet tavoitteitaan hyvistä aikeista huolimatta. (Olipa hyvä mainospuhe – tervetuloa valmennukseen! :-D) Silloin ollaan yleensä muutettu tavoitetta, mietitty voimavaroja uudemman kerran ja ehkä lähestytty asiaa toisesta näkökulmasta. Monesti tosin on myös niin, että jos ei vaikka ihan kilon tarkkaan olla saavutettu painotavoitetta, niin monta muuta hyvää asiaa on tapahtunut jopa odotettua paremmin ja tyytyväisiä ollaan silti.
Syynä sille, ettei tavoitteita olla saavutettu on useimmiten ollut pidempi aikainen sairastaminen tai iso elämäntapahtuma, jonka vuoksi alussa laaditut suunnitelmat on pitänyt muuttaa. Joskus matkan etenemistä hidastaa tai jopa estää se, että ei olla yksinkertaisesti kuitenkaan valmiita tekemään niitä tekoja, jotka veisivät matkalla oikeaan suuntaan. Siinä kohtaa kehotan yleensä palaamaan edellisessä tekstissä esille tuomieni asioiden äärelle. Ei mennä niihin tässä enää, vaan ajatellaan, että nyt on tavoite ja ”Miksi haluan tätä?”-kysymys kirkkaana mielessä ja aletaan kaivaa työrukkasia esiin. Mitäs sitten?
Joskus kuulen kysyttävän, että tarviiko kaiken olla niin tavoitteellista? Mun mielestä joku tavoite kannattaa olla, jos miettii omaa hyvinvointia, sekä fyysistä että psyykkistä. Ei tarvitse olla ammattiurheilijan treeniaikataulu (tavoitteeksi voi riittää kaksi kertaa viikossa lihaskuntotreeni ja joka päivä pieni hengästyminen), eikä tarvitse puntaroida joka riisin jyvää ja miettiä aterioiden makroravinteita (tavoitteeksi voi riittää, että joka aterialla on kasviksia tai marjoja ja juo vettä aamulla ison lasillisen). Tavoitteita on siis monenlaisia ja jokaisella on omansa. On tekotavoitteita, välitavoitteita, kokonaistavoitteita ja pysyväistavoitteita (en tiedä onko tämä oikea termi mutta viittaan siihen, mikä on tavoitetila pidemmän aikaa, esim liikuntamäärien suhteen)Tekotavoitteet on niitä, joiden kanssa eniten puuhastellaan asiakkaan kanssa. Ne vie eteenpäin ja niistä tulee merkityksellisyyden tunne, vaikka aina ei niin mieltä ylentävältä niitä tehdessä tuntuisikaan.
Millainen tavoitteen sitten pitäisi olla? Sen olisi hyvä olla tarkasti määritelty; mitä, missä ja milloin. Sitten tiedetään, mitä tarkalleen ottaen tavoitellaan. Samoin on hyvä olla joku, millä todentaa, eteneekö homma; seurata tekojen toteutumista tai mitata senttejä tai kiloja (salilla nostettuja rautakiloja tai kotivaa’alla laskevia/ nousevia elopainokiloja).
Tavoitteelle kannattaa myös laatia joku aikataulu sekä pilkkoa se vielä välitavoitteisiin, jotka ohjaa tekemistä paremmin. Vaikka kahden viikon välein voisi olla jotain pientä välietappia suunnitelmissa. Itselläni oli kisadieetillä viikon välein painotavoite; Kun tiesin, mikä kisapaino suurin piirtein tulee olemaan, niin laskin siitä jo alussa realistiset viikkotavoitteet. Tällaisia välitavoitteita voi hyvin olla myös ”Joka viikko kuukauden ajan kaksi tunnin kestävää reipasta kävelylenkkiä” tai ”Ekan kahden viikon aikana syön aamupalan, jossa on joku kasvis ja joku proteiininlähde”.
Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, tavoitetta kannattaa myös pohtia siitä näkökulmasta, onko se oikeasti hyödyllinen, tarpeellinen ja tärkeä; ”Ketä varten tätä teen ja mitä hyödyn tästä? Miksi haluan tätä?”
Kun nämä on pohdittu ja tavoite siis välitavoitteineen laadittu, on tekojen aika. Ainoastaan teot saa aikaan muutosta. Teoissa mitataan onnistuminen ja tavoitteen tärkeys. On eri asia vain sanoa ”Terveys on mulle tärkeä asia”, kuin toteuttaa sen suuntaisia tekoja.
Ei muuta kun tekemisiin siis!
