Mä saavutin juhannuksena yhden tavoitteen ja se tuntu tosi hyvältä!! Kyseessä oli vuoden vaihteessa tehty, pienellä porukalla sovittu leuanvetohaaste. Siinä jokainen osallistuja sai määritellä oman leuanvetotavoitteensa sen hetkisen toistomaksimin perusteella. Tavoitteet kirjattiin ylös ja sovittiin vähän seuraamuksistakin, jos tavoitettaan ei saavuta (tätä rangaistusmetodia en kylläkään suosittele yleisesti tavoitteiden kanssa käytettäväksi, mutta tähän se sopi :-D)
Kuvattiin mun suoritus someen ja sen kautta tuli juttua muutamien seuraajien kanssa tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Siitäpä sain inspiraation kirjoittaa omia ajatuksiani asiasta. Tavoitteiden asettaminen kuuluu tosi vahvasti mun työhön, koska lähes kaikki työskentely alkaa asiakkaiden kanssa siitä. Rajaan tässä kirjoituksessa mun ajatuksia tällä kertaa siihen, mitä mun mielestä pitäisi tapahtua ja mitä olla tiedostettuna, ennen kuin asetetaan lopullista tavoitetta. Muuten tää teksti lähtee rönsyilemään liikaa… Ja onpa ainakin sitten mahdollista kirjoittaa jatko-osa (tai pikemminkin -osia) tähän!
Kuva Aino Saario
No niin. Moniko muistaa joskus asettaneensa hyvinvointiin liittyvän tavoitteen vähän turhan hätäisesti? Niin, että se unohtuu parin viikon päästä tai viimeistään, kun on seuraava illanvietto/ joulu/ juhannus/ tulee kipeäksi/ lapsi tulee kipeäksi/ on kiire aikataulu/ on stressiä? Tämän takia tavoite kannattaakin olla tarkkaan mietitty, koska siihen liittyviä tekoja ja tahtotilaa tullaan 110% varmuudella koettelemaan
Mä kysyn välillä asiakkailta (ärsyttävän) monta kertaa, että miksi haluat saavuttaa tavoitteen? Ja kun saan siihen vastauksen, kysyn uudestaan: miksi? Ja taas uudestaan. Mietitään siis TARKKAAN tavoite. Tarkoitus on kaivaa esiin se asia, joka on juurisyy koko projektiin lähtemiselle. Vastaus ”Tää makkara vyöräröltä olis kiva saada pois” ei kelpaa, vaan jutellaan siitä, mikä pohjimmiltaan saa lähtemään salille tai valitsemaan terveellisen ruoka-annoksen noutopöydästä. Se ”olis kiva” ei riitä nimittäin siinä kohtaa, kun on väsynyt, vituttaa tai kaapissa ei ole puhtaita treenivaatteita. Kannattaa siis kaivaa esiin se asia, mikä on TÄRKEINTÄ ja miten se liittyy tavoitteeseen. Monesti sieltä miksi- kysymyksen takaa löytyy terveys, huoli lapsista tai lasten kasvatus, parempi parisuhde, loistaminen työelämässä tms. Huom! Myös ulkonäkö voi olla juurisyy, jos se oikeasti on itselle todella tärkeä asia.
Kun tämä perimmäinen juurisyy on kirkastettu, voikin kysyä itseltään: ”Millainen terveydestä huolehtija/ äiti/ puoliso/ työntekijä tms haluan olla?” Tämä kysymys on itse asiassa mulle itselleni TODELLA tärkeä ja käytän sitä päivittäin. Päivittäin tulee eteen nimittäin hetkiä, jolloin tahtotilaa koetellaan tai sillä hetkellä mielessä olisi jotain muutakin kuin valita tavoitteen suuntainen teko. Tähän kysymykseen vastattuani pyrin myös toimimaan sen mukaan, millainen haluan olla suhteessa mulle tärkeisiin asioihin. Se ei aina automaattisesti onnistu ja sitten tutkailen ehkä hetken, miksi ei sillä hetkellä teot vastanneet tavoitetilaa. Tämän takia myös omat VOIMAVARAT kannattaa tunnistaa ja tunnustaa. Moni haluaisi lähteä haukkaamaan liian isoa palaa kerralla ja yliarvioi resurssinsa lyhyellä aikajänteellä. (ja tähän on lisättävä, että ehdottomasti monet myös aliarvioivat resurssinsa ja mahdollisuutensa pitkällä aikajänteellä, mutta tästä ehkä lisää tulevissa jatko-osissa 😀 )
Kannattaa myös aina etukäteen miettiä haastavia tilanteita, joita aivan varmasti tulee eteen, sekä miten niissä asettelee ajatuksensa. En todellakaan tarkoita sitä, että mitään ”lipsumisia” ei saisi tapahtua (niitä tulee kaikille), vaan esim. miten niitä voisi ennakoida ja vähentää, sekä erityisesti; millainen haluaa olla suhteessa lipsahdukseen ja miten haluaa jatkaa sen jälkeen.
Eli seuraavan kerran, kun haluat eroon siitä makkarasta vyötäröllä, haaveilet paremmasta kunnosta tai mietit, onko ruokavalinnat syynä väsyneeseen oloon, ota aikaa ja pohdi näitä. Hetken mielijohteesta tehty tavoite ei useinkaan vie kovin pitkälle.
Miten mun juhannuksen leuanvetotavoite sitten linkittyy mulle todella tärkeisiin asioihin? Loistavasti! Mä sain (ja saan edelleen) intoa lähteä vetelemään, kun tiedostan, millainen esimerkki haluan olla lapsille ja kun saan haastaa itseäni. Lisäksi tiesin, että kun lihaskestävyys paranee, myös kunto on monipuolisempi ja mun keho pystyy tekemään enemmän asioita. Vastaus kysymykseen ”Millainen haluan olla?” potkii mua persuksille myös ei-niin innostavina treenille lähdön hetkinä.
Mä voisin kirjoittaa näistä vaikka kuinka paljon, mutta jätetään jatko-osiin seuraavat ajatukset.
Hyviä pohdiskeluhetkiä lukijoille!