Tänään aloitetaan raflaavalla otsikolla, jossa ei kuitenkaan ole mitään järkeä. Mutta sitä ennen paljastan salaisuuden: Mä aion kilpailla piakkoin. Tän kuun lopussa on meidän voimailutiimin eli Lopen Voima ja Kunto-tiimin salilla legendaariset Jussin muistopenkkarit ja mä olen ilmoittautunut mukaan. Mun tavoite on tehdä oma kisaennätys ja vielä pykälää kevyemmässä sarjassa, missä tän hetken parhaan kisatulokseni oon nostanut. Nyt näyttää treenien perusteella ihan hyvältä! Tohon sarjaan mun pitää pudottaa painoa pari kiloa ja sen projektin aloitin tän viikon alusta. Sit kisojen jälkeen jossain kohtaa aloitan vielä pienen kiristelyn kesää kohti ja ajattelin, että siitä projektista laitan tänne blogiin pientä päiväkirjaa. Nyt joku kysyy ehkä, että miksi ihmeessä. No siksi, koska mua kiinnostelee vähän haastaa itseäni ja saada taas vatsapalat paremmin näkyviin, koska miksipäs ei!? 😊 Tykkään olla myös siinä hippasen kevyemmässä kropassa, niin esim. leuanvedot ja nyt tässä keväällä alkavat porrasjuoksut sujuu paremmin.
Vielä ennen kuin menen päivän pullaan, eli liikunnalla laihduttamiseen, niin yks juttu vielä. Mulla oli FirstBeat- mittari tossa viikon päivät mittaamassa stressitasoja, palautumista ja unen laatua. Mittaus perustuu vuorokauden ympäri tapahtuvaan sykevälivaihtelun seurantaan ja kaksi elektrodia on kiinni kehossa koko on ajan, poislukien suihkut ja saunat. Sitä käytetään puhelinsovelluksen avulla ja sovelluksesta näkee reaaliaikaista käyrää hermoston tilasta. Mulla suurimmat piikit sympaattisen eli stressihermoston aktiivisuudesta oli jalkatreenin kohdalla sekä seuratessa meidän Ainon naisten lentopallojoukkueen pudotuspeliä, sekä kröhöm.. seksin aikana (täysin normaali reaktio seksin aikana, jos joku nyt miettii, että mua on stressattu negatiivisesti siinä touhussa 😀 ). Korkeimmat parasympaattisen hermoston eli ”rauhoitu ja lepää-hermoston” piikit tuli Timpan kainalossa sohvalla loikoillessa, saunan lämmittämisestä, lasten kanssa juttelusta, heidän rapsuttelusta ja heidän kans serkkutytön videoiden katselusta. Sekä tietty unesta. Unesta sainkin hyvät ”pisteet” ja siitä tuun jossain kohtaa kirjoittamaan lisää. Muutenkin kerron lisää tästä hyvinvointianalyysista ja laitan tänne niitä mun käyriä, kunhan otan pari mittauspätkää vielä.
Mutta mistä aiheesta tänään? Noh… Monesti muhun otetaan yhteyttä toivoen, että teen salitreeniohjelman, jolla saisi pudotettua painoa tai sulatettua turhan kaarevaksi kummuksi kehkeytynyttä vatsanseutua… Mä olen näissä tilanteissa aina tosi tylsä (ja totuudenmukainen), koska mikään saliohjelma tai liike itsessään ei sulata ylimääräistä rasvaa, varsinkaan paikallisesti just tietystä kohtaa. Litteä vatsa tehdään keittiössä, ruokavalinnoilla ja sitä tuetaan sopivalla liikkumisella. Ruokavalion rooli on ihan super super super (sanoinko jo ”super”?) iso ja jos mitään muutoksia ei ruokiin/ juomiin tee, on yleensä ihan turha odottaa muutoksia painon tai vyötärönympäryksen suhteen. Sanoin ”yleensä”, koska aina on joku poikkeus, joka lisää liikuntaa TOSI paljon ja silti pystyy olla nostamatta energiansaantia, mutta ruokavalion kanssa painon pudotus on hyvin usein noin miljoona kertaa vaivattomampaa. Vertaa esim. suklaapatukan kalorimäärää ja mitä vaaditaan sen kuluttamiseen. Jos patukka on keskimäärin 500 kcal ja sen haluaa kuluttaa liikkumalla, edessä on about tunnin juoksulenkki. Samalla kalorimäärällä saisi ravitsevan kunnon aterian ja taatusti enemmän vatsan täytettä ja tasaisen verensokerin pitkäksi aikaa (eikä välttämättä tekis edes mieli enää sitä patukkaa). Tässä pitää kyllä todeta vielä se, että vaikka paino ei liikahtaisi mihinkään, on sopivasti annosteltu liikunta aina hyödyllistä!
Monesti halutaan ”treenata vatsoja” vatsarasvan tai pömppiksen häviämisen toivossa. Tosi usein kuulen ohjelman tehtyäni: ”Miks tässä ei ole enempää/ ollenkaan vatsalihasliikkeitä?” Toistan: mikään vatsalihasliike ei täsmäpoista rasvaa. Joskus vatsarutistusten tekeminen voi olla jopa haitallista, jos komea kumpu on venyttänyt ja erkaannuttanut suoria vatsalihaksia sekä poikittainen vatsalihas, jonka kuuluisi olla keskivartalon tukivyö, on laiskistunut. Silloin voidaan jopa tehdä hallaa rutistuksilla, jos erkauman välistä puskee ulos tyrä ja selkäkin voi kipeytyä ihan kunnolla.
Parasta, mitä voit liikunnan osalta tehdä vatsapömpön ja liikakilojen karistamiseksi, on omaksua liikkuva elämäntapa. Miettiä, miten voisi välttää istumista ja muuta paikallaan oloa ja toteuttaa niitä tekoja. Se, että lisää päivittäisten askelien määrää 4000:sta 8000:een, vaikuttaa jo paljon enemmän kuin satunnainen tehojumppa silloin tällöin. Loukkaantumis- ja ylikuormittumisriskikin on moninverroin pienempi. Askelmäärää kannattaa pikkuhiljaa lisätä tuostakin, mutta maltilla, ettei ala kantakalvot jalanpohjissa ja nivelet huutamaan armoa. Myös lihaskuntoa ei sovi missään tapauksessa unohtaa. Kun laihtuu, painoa lähtee myös lihaksista, jos ei niille anna riittävästi työtä. Olen todistanut monen monta kertaa onnistuneita kehonmuokkauksia, kun ollaan tehty tarvittavat muutokset ruokakäyttäytymiseen, ajatusmalleihin sekä lisätty arkiliikkumista ja pari lihaskuntotreeniä viikkoon. Yleensä laitan ekoihin kuntosaliohjelmiin ihmisille 0-1 varsinaista vatsalihasliikettä, juuri koskaan en ohjelmoi mitään juoksua tai tehojumppaa ainakaan yhtä kertaa viikossa enempää ja silti on tuloksia tullu.
No niin, näihin tunnelmiin tällä kertaa. Laittakaa taas viestiä, jos joku näistä mietityttää, niin jutellaan lisää 🙂 Ens kertaan – moi!