Huhheijaa mitä hellekelejä on pitänyt! Mulla on ens viikolla pieni lomapätkä. Ollaan menossa tyttöjen kanssa jokavuotiseen tapaan pienelle muutaman päivän reissulle tähän ihanaan koti-Suomeen. Odotan sitä jo kovin!
Mulla ja Timpalla oli tiistaina 19-vuotishääpäivä ja vietettiin sitä vetämällä perniöläisille (ja vähän muillekin) kuulahulluille paritreeni! Oltiin myös illalla treffeillä, jotka piti sisällään illallisen kynttilän valossa ja vähän muutakin romantiikkaa. Oli ihanaa!
No mut nyt asiaan, ettei ihan lähde lapasesta. Viime viikon tekstissä käsittelin sitä, miten voi (pitää) raivata tilaa omalle hyvinvoinnille ja nostaa oma itsensä ylemmäs asioiden arvoasteikossa, jos terveys ja hyvinvointi kiinnostelee. Jätin lukijat miettimään näitä ja nyt kun kaikki on kuumeisesti yöt ja päivät pohtineet, mitä tuli luettua, sekä ottaneet myös käyttöön niitä vinkkejä, on hyvä palata aiheeseen!
Nostan pari asiaa siitä kirjoituksesta tämän kerran erityistarkasteluun. Nimittäin rajojen vetämisen (tähän liittyy vahvasti se EI:n sanominen) sekä uskomukset, jotka rajoittaa yllättävän usein oman hyvinvoinnin toteutumista.
Rajat
Jotta oman hyvinvoinnin vaaliminen ja itsensä nostaminen (ei väärällä tavalla itsekkäästi) prioriteettilistalla ylöspäin toteutuisi, pitää asettaa rajoja. Sekä muille, että itselle. Jostain pitää raivata aikaa ja tilaa hyvinvointiteoille sekä jotain pitää varmasti vähentää, jopa lopettaa. Kaikki muu ei saa mennä siis edelle.
Vaikka helppoa rajojen vetäminen muille ei aina ole, niin mun asiakkaat (ja minäkin jotain näistä) ovat oman hyvinvointinsa nimissä alkaneet:
-kertoneet aikuisille lapsilleen, että tiettyinä ajankohtina ei oteta lapsenlapsia hoitoon, koska silloin on oma aika, treeni tms
-sopineet uusista käytännöistä puolison kanssa: jos esim. toinen käy työpäivän jälkeen kolmesti viikossa pelaamassa sählyä, toinen pääsee vastaavasti salille kolme kertaa viikossa
-ovat jakaneet kotitöitä. Isompia lapsia voi vastuuttaa imuroinnista, astianpesukoneen tyhjennyksestä tms.
-ovat lopettaneet vuosikausia riippakivenä roikkuneen vastuutehtävän (VAIKKA kuulemma: ”Jatkaisit nyt, kun kukaan muu ei voi sitä tehdä!”)
-vähentäneet ylitäiden tekemistä ja sopineet pomon kanssa selkeistä kotiin lähtöajoista
-alkaneet sanoa EI, jos on pyydetty joka kissanristiäisiin leipomaan tai seisomaan kahviossa tms.
Näillä en tarkoita sitä, että KAIKESTA ja AINA pitäisi olla jyrkästi kieltäytymässä. Joustava suhtautuminen on hyvä olla, mutta jos huomaa kerta toisensa jälkeen joustavansa niin, että unohtaa itsensä, niin jossain mennään vikaan.
Itselleen rajoja voi asettaa mm:
-rajaamalla ruutuajan tiettyyn minuutti- tai tuntimäärään päivässä
-sopimalla itsensä kanssa nukkumaanmenoajasta ja heräämisestä
-sopimalla, että lähtee töistä/ sulkee läppärin tiettyyn kellonaikaan
-sopimalla itsensä kanssa, että nauttii oluen sijaan illalla vissyn
Rajaamalla työntekoa ehtii vaikka lenkille 🙂
Uskomukset
Yllättävän paljon törmään erilaisiin rajoittaviin uskomuksiin, kun puhutaan asiakkaiden kanssa omasta ajasta ja hyvinvointiteoista. Uskomuksethan on elämänmatkan varrella syntyneitä käsityksiä asioista, jotka eivät välttämättä pidä lainkaan paikkaansa, ainakaan kaikissa olosuhteissa. Ne voivat syntyä esim. kotikasvatuksen, opettajan, valmentajan tai kavereiden sanomisten seurauksena, somen maalaaman mielikuvan tai oman kokemuksenkin kautta. Ne eivät silti välttämättä ole totta ja siksi niitä on varsinkin oman hyvinvoinnin nimissä kannattavaa haastaa.
Voisiko jotain uskomusta koittaa haastaa toimimalla sitä vastaan? Mitä pahaa tapahtuisi? Ei mahdollisesti mitään? Sen sijaan saattaisit saada tilaa itsellesi ja todeta, että olet vapaampi tekemään hyvinvointia lisääviä tekoja.
Tässä alla uskomuksia, joihin olen törmännyt omassa elämässä ja/ tai asiakkaiden kanssa. Tunnistatko itselläsi näitä? Jos, niin mieti onko se oikeasti totta ja voisiko asia olla toisin?
-Kodin täytyy olla AINA tiptop
-Ulkonäön pitää olla AINA tiptop
-Äidin täytyy olla AINA kotona kun on pienet lapset
-Kaveria/ vanhempaa/ työkaveria tms pitää AINA auttaa
-Ystävää pitää AINA jaksaa kuunnella ja tukea
-En voi olla päivää ilman puhelinta
-Työt pitää tehdä 110%
-Yhtään virhettä ei saa tulla
-Mulla ei ole aikaa
-Lapset ensin
-Puoliso ensin
-Pyykit ensin
-Tiskit ensin
-Kun tulee vieraita, pitää olla pöytä koreana ja huusholli pesty lattiasta kattoon (ehkä vähän liioteltu, mutta…)
-Itse pitää tehdä (kaikki)
-Hyvä vaimo/ aviomies jaksaa AINA siivota/ laittaa ruokaa/ pyykätä
-Kesällä ei treenata salilla
-En voi treenata, kun ei ole tuntia aikaa
-En voi mennä salille/ jumppaan, kun olen tässä kunnossa
”En ehdi treenata, kun olis vaan kolme varttia”… Hmm….
Näitä tulisi vieläkin, mutta saitte varmaasti kiinni. Monia syitä sekä monia ”syitä” löytyy sille, että itse on siellä sijalla 78 arvoasteikossa. EN tarkoita tällä, että kaikki näistä pitäisi olla arvoasteikossa vasta oman itsesi jälkeen, mutta monen kohdalla sitä voi pohtia ja kyseenalaistaa. Aika paljon eri asioiden tärkeys riippuu myös tilanteesta ja ne on muutenkin tosi yksilöllisiä.
Haastan kuitenkin lukijat kyseenalaistamaan omia, hyvinvointitekoja rajoittavia uskomuksia. Ensin ne pitää tunnistaa ja sitten käydä niiden kimppuun! Tsemppiä siihen!
ps. Ens viikolla en bloggaa!