Syksy on täällä ja se on mun mielestä ihanaa! Vuosi sitten kirjoittamassani tekstissäkin fiilistelin syksyä ja sen tuomaa inspiraatiota. Tänä syksynä inspiroiduin kodin siivoukseen, kun viime vuonna olin hieman inspiroituneempi kisa-ajatuksista. Tällä hetkellä ei oikein suurta intoa ole mihinkään kisaamiseen, vaikka olinkin hauiskäännön SM-kisoissa ja ens viikolla on luvassa toistoleuanvedon veteraani(!) SM-kisat. Silti mitään selkeetä kisakipinää ei ole kytemässä ja noi kisat on enemmänkin sellainen ”Mennään nyt koittaan, vaikkei juuri ole ehtinyt edes treenata”- kokemus.
Terkut Fitness Exposta ja kisahuuman keskeltä! Mun valmennettava Hanne teki bikini fitness-kisadebyyttinsä ja toinen valmennettava Tanja oli mukana hauiskäännön SM-kisoissa. Kiva viikonloppu oli!
Treenaamisen vähäisyydestä puheenollen. Viime viikot ja muutama kuukausikin on sujahtanut aika touhun täyteisesti. On ollu kiitettävästi töitä ja joka viikonloppu vielä jotain sovittua menoa töiden lisäksi. Tän päälle kaikenlaista muuta tekemistä ja mietittävää, joten työt on vähän kasautuneet ja oon kokenut tarpeelliseksi ottaa aikalisää vapaapäivien muodossa sekä laittaa pariksi kuukaudeksi stopin kaikille uusille töille. Se tuntuu lompakossa, mutta haluan ja pitää ajatella omaa hyvinvointia ja jaksamista; myös vapaapäiviä pitää olla. Viime viikolla mulla oli muutama vapaapäivä, kun meidän perheen muut oli lomalla Kreetalla. Se teki hyvää ja käytinkin sen tosiaan, mites muutenkaan kuin siivoten kotia, treenaten ilman kiireitä ja nauttien olemisesta kaikessa rauhassa! Oon sopinut itseni kanssa vapaapäivistä myös tässä syksyn mittaan. Se, että kalenteri hengittää huohottamisen sijaan, tuntuu oikealta. (Toi kalenteri-sanonta on muuten hiton hyvä ja se on mun mielestä alun perin hyvinvointivalmentaja Kaisa Jaakkolan suusta.)
Mulla on ehkä noin sata teksti-ideaa, joista osa on jo saanut alkunsakin, mutta joita en ole päässyt työstämään kunnolla. Tämänkertainen aihe on ollut mulla kans mielessä monesti ja tästä aiheesta jonkin verran juttelen asiakkaiden kanssa. Nimittäin siitä, onko syömämme ruoan oltava aina sitä kaikista herkullisinta ja parasta lempparia. Kiinnitän huomiota mainoksissa ja keskusteluissa siihen, miten ruoan maukkautta ja haluttavuutta korostetaan. Tää ei koske pelkästään ns pääruokia, vaan kaikenlaisia välipalavanukkaita ja -keksejä, pehmeistä pehmeimpiä höttöleipiä, suussa sulavia levitteitä ja suklaan makuisia muroja ja myslejä. Tarviiko ruoan olla aina makuelämykseltään 5/5?
Tässä on valmistumassa linssimuhennos, joka on mun mielestä about 4/5.
Super hyvältä maistuvassa ruoassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta samalla oon pohtinut sitä, että ehkä siinä on syy liian isoille annoksille ja turhan energiamäärän kasaantumiselle, kun ”silmät syö enemmän kuin vatsa vetää” ja lisää halutaan ottaa, koska se on vaan niiiiiin hyvää. Täähän on monesti ravintola- ja noutopöytäruokailun ”ongelma”; Ruoasta halutaan varmasti tehdä super herkullista, että paikka vetää lounastunneilla ja iltaisin (ymmärrän yrittäjää kyllä!). Aika moni myös tunnistaa varmaan sen, että herkullisilta näyttäviä ja maistuvia ruokia on haastavaa syödä kohtuullisesti.
Ruoka saa olla nautinnon lähde, mutta jos joka aterialle pitää saada ne super lempparit, eikä esim. vähän tylsältä maistuvat kasvikset saa kuin ehkä kolikon kokoisen osuuden lautaselta, niin siinä on jo aika iso riski yli tarpeen syömiseen ja sitä kautta hyvinvoinnin huononemiseen.
Tässä on soijasuikaleet kookos-korianterikastikkeessa (by Chocochili). Tää oli kyllä niin hyvää, että otin vähän lisääkin. Maku vaan parani seuraaville ruokailukerroille. Nam!
En siis tarkoita ollenkaan sitä, että ruoan pitäisi olla omasta mielestä huonon makuista tai että just ja just saisi sen syötyä, mut onko niin, että ollaan ”opetettu itsemme liian hyvään”? Voisiko perus arkiruoka olla maultaan vaikka 3,5/5? Tämä siksi, että silloin ruoka ajaisi enemmän sitä tarkoitusta, mikä ruoalla on; ravitsemista ja sopivan energiamäärän saamista, eikä sitä, että ruokahetki on hedonistisen nautinnon lähde ja johtaa meidät helposti ylipainoon ja huonoon jaksamiseen.
Mä kokeilen silloin tällöin uusia reseptejä, ja kun jokainen on syönyt, kysyn: ”Mikä kautta viis?” Ja jos muut on sitä mieltä että maku on 3 tai enemmän kautta viis, siitä ruoasta tulee uusi arkiruoka ja laitan sitä joskus uudestaankin. Lasagnea, joka on meillä kaikkien mielestä lähes 5/5, laitan harvemmin, koska se kuluu niin nopeasti, vaikka monesti teen sitä kaksi uunivuoallista! 😀
Tällaisia ajatuksia tähän päivään. Tuleva viikonloppu on taas fitnesshuumaa Tulokkaiden SM-kisoissa Hämeenlinnassa. Ja ens viikolla päästään katsomaan Suomen lentopallomiesten edesottamuksia EM-kisoissa Tampereella, jee!
KOITAN taas kirjotella useammin, kun nää viikotkin tästä rauhoittuu 🙂