Mä raivasin mun hyvinvoinnille aikaa, joten blogin kirjoittaminen venähti. Edelle meni mm. Timpan kanssa sohvalla köllöttely, tyttöjen kanssa juttelu, ruokien laitto, treenit, kodin siivous sekä siskon ja ihanan siskontytön kanssa oleminen. Se vasta oli ihanaa!
Hän oli käymässä. Sai blogi vähän viivästyäkin 🙂
Sitten aiheeseen, joka on ollut mulla mielessä jo pidempään! Nyt tulee uutinen: Oma hyvinvointi vaatii tekoja. Siitä ei pääse mihinkään. Jos tuntuu, että oma olo- ja vireystila ei ole toivotunlainen, peilikuva turhauttaa tai kunto on huono, niin ei auta valittaa, jos asialle ei tee mitään. Tarvitaan pitkäjänteistä tekemistä ja jotta se mahdollistuu, on pakko raivata tilaa kalenterista ja omasta asioiden tärkeystaulukosta, pysyvästi. Jotain saattaa joutua vähentämään ja jonkun jutun lopettamaan.
Yks mikä on yksinkertaisesti pakko mun mielestä saada aikaan: On pakko priorisoida oma itsensä arvoasteikolla korkeammalle. Tällä tarkoitan tekoja, jotka edistää hyvinvointia ja jaksamista. Jos koko ajan kaikki muut asiat menee oman ajan, terveellisten ruokavalintojen, liikunnan ja yöunien edelle, on turha odottaa minkäänlaisia muutoksia tai tuloksia. Korostan sitä, mitä usein sanon asiakkaillekin (ja itsellenikin välillä!!!): Kun sä voit hyvin, kaikki sun ympärillä hyötyy siitä. Siis kaikki.
Kirjoitin tästä aiheesta pikkusen eri näkökulmasta jo vanhemmointi- tekstissä. Sen voit käydä lukemassa täältä: https://tsemppis.fi/miten-selviytya-hyvinvoivana-ja-suht-jarjissaan-tassa-yltakyllaisyytta-ja-helppoutta-tuputtavassa-maailmassa-jossa-moni-asia-on-kuitenkin-ihan-pain-persetta-ja-ahdistaa/
Muiden asioiden priorisoiminen itsen edelle voi johtua monista eri syistä ja mun valmennuskokemuksen mukaan näitä syitä voi olla monia. Tää ei ole tyhjentävä listaus, mutta tässä esimerkkejä:
- Malli kotoa, jossa äiti tai isä (yleensä äiti) teki kaiken muiden puolesta ja muiden eteen oman työn lisäksi; hoiti kodin, lasten harrastukset, ruoan pöytään, lääkäri- ja neuvolareissut ym, mutta jätti itsensä huomiotta
- Liika kiltteys, joka näkyy siinä, että suostutaan kaikkeen, mitä muut pyytää (tämä vain pahenee yleensä ajan mittaan, kun muut alkaa pitää kiltin ihmisen palveluksia itsestään selvyytenä)
- Uskomus, jonka mukaan kaveria/ tuttua/ vanhempaa/ työkaveria/ sukulaista pitää auttaa no matter what ja no matter how
- Liikaa töitä/ tekemistä/ vastuita/ harrastuksia/ kaikkea (Voisko olla joskus jopa niin, että pakoilee sitä itsestään huolta pitämistä muihin harrastuksiin ja toimiin… Siinäpä muuten kokonaan toisen tekstin aihe)
- Väsymys
- Heikko omanarvon tunto, joka taas sitten voi johtua monesta syystä, esim. kiusaamisesta tai muusta ihmisarvon lyttäämisestä itsen tai muiden toimesta
Jos tuntuu, että tosi usein kaikki muu menee oman ajan ja hyvinvointitekojen edelle, koita, jos voisit ottaa käyttöön jonkun tai joitain näistä:
- Opettele sanomaan EI. Aloita ihan pienestä jutusta ensin. Jos et uskalla sanoa heti EI, pyydä että saat miettiä ja palata asiaan myöhemmin. Saat enemmän aikaa valmistautua kieltäytymään ystävällisesti, mutta jämäkästi.
- Haasta vanhoja uskomuksia. Jos lapsuuden kotona on ollut tietynlaiset tavat ja mallit, voisiko niitä murtaa ja toimia jotenkin toisin? Sun koti ja sun tavat!
- Katso rehellisesti kalenteriasi ja ajankäyttöäsi. Jos sanot, että haluat olla paremmassa kunnossa, näyttääkö kalenterisi siltä, että sille on myös aikaa? Muista tsekata myös puhelimen ruutuaikalaskurista (vai mikä se on nimeltään), paljonko aikaa menee päivässä luurilla. Olisko sieltä karsittavissa ja rajattavissa. Liittyy seuraavaan kohtaan, nimittäin rajojen vetoon, mutta niiden vetämiseen itselle!
- Ala vetää rajoja. Jos sä et itse määrittele niitä, muut kyllä huolehtii, että sulla on hommaa ja toteutat muiden tarpeita. Aloita tässäkin pienestä; pidä puolesi ensin jossain pienemmässä asiassa ilman, että sun tarvitsee selitellä sen enempää. Samalla tää on hyvää itsensä arvostamisen opettelua.
- Ala panostaa nukkumiseen
Menin salille, vaikka sisko ja hänen ihana tytär oli vieraana. Asia olisi eri, jos he olis olleet vaan muutaman tunnin, mutta olivat kaksi yötä meillä, joten en tinkinyt omasta liikunnasta sitten siinä kohtaa.
No niin. Tää teksti syntyi tosi nopeesti, ehkä pienen turhautumisen aikaansaamana. Palaan tähän vielä, mutta nyt jätän teidät (ja itseni) miettimään näitä! Palaan ens viikolla! Moi!