Miten puhut itsellesi? Miten hoidat itseäsi? Mitä ajattelet itsestäsi ja millaisia uskomuksia sulla itsestäsi ja kyvyistäsi on?
Nyt latelin tohon yläpuolelle liudan kysymyksiä, joista ehkäpä heräsi jonkinlaisia ajatuksia. Hyvinvointivalmentajana mä juttelen viikoittain, ellei jopa päivittäin noista teemoista asiakkaiden kanssa. On palkitsevaa, kun ihminen alkaa oivaltaa, että keskeistä on se, miten itseään kohtelee ja miten itselleen puhuu. Se luo sisäisen ympäristön, josta käsin ”operoi” vaikkapa painonpudotusta tai elämäntapamuutosta.
Mietipä elämää, jossa koko ajan joku kuiskisi sun korvaan; ”Mitä sä oikein yrität?” tai ”Ei tää taaskaan onnistunu, etkö jo näe, että ei susta ole siihen” tai vaikkapa: ”Saatanan läski, kaikki on sua parempia/ hoikempia/ urheilullisempia tms”. Monelle tällainen puhe on tuttua oman itsensä toimesta ja mietin vaan, millaisen sisäisen ympäristön se luo vaikkapa elämäntaparemontin taipaleelle.
Ymmärrän, että on ihmisiä, joita on kiusattu tai jotka on saaneet (valitettavasti) kuulla jotain lannistavaa tai jopa pilkkaavaa esim. lapsuudessaan ja se on jäänyt mieleen traumaattisena kokemuksena, josta ei niin vaan irti päästäkään. Se itsensä lannistaja voit olla sinä itse – ja usein se onkin ihminen itse. Olisi tärkeä tunnistaa, miten itselleen puhuu, ja ennen kaikkea miten siihen suhtautuu. On tosi tosi tosi (sanoinko jo ”tosi”?) tärkeää saada noi ajatukset kiinni ja pysähtyä niiden äärelle. Ja kysyä itseltään seuraavanlaisia kysymyksiä; Kuka näin väittää? Onko ajatukseni oikeasti totta? (harvoin on) Voisko asianlaita olla jotenkin toisin? Jos olen epäonnistunut 5 tai 15 kertaa, tarkoittaako se, että epäonnistun seuraavalla kerralla? Miten epäonnistuminen edes määritellään? Onko joku Pertti peruskouluvuosina sanonut mua luuseriksi ja uskonko mä sen edelleen ihan tosta vaan ja annan sen estää tekemästä asioita, joista haaveilen?
Sinä asut omassa kehossasi ja sulla on sun oma mieli koko sun elämäsi ajan. Se keho on joka tapauksessa sun ”koti” nyt ja aina, riippumatta siitä, manaatko sitä tai pidät siitä hyvää huolta ja puhut sille kannustavasti. Ei se tule hoikemmaksi tai terveemmäksi haukkumalla. Jos tulisi, täällä olis valtavasti hoikkia ja terveitä kehoja, sillä toi keino on yllättävän monella käytössä. Lannistavat ja haukkuvat sisäiset puheet ei edistä sun hyvinvointia tai tavoitteita. Kannustava puhe sekä joustava, mutta määrätietoinen tekeminen omaa hyvinvointia ajatellen edistää kyllä. Miten voisit tänään tehdä itsellesi hyvin?
En tarkoita, että joka kohtaa kehossa on rakastettava, mutta itselleen voi silti puhua lempeästi. Niin kuin rakkaalle ystävälle, kun koittaa kannustaa ja piristää tätä. Kehoa voi pyrkiä siis muokkaamaan terveempään ja sporttisempaan suuntaan ja kuntoa kohentaa huomattavasti, mutta on paljon mukavampaa tehdä sitä matkaa vähän lempeämmästä sisäisestä ympäristöstä käsin.
Mulla loppu eilen raskas treeniviikko. Olisi ollut ohjelmassa vielä yks treeni tälle päivälle, mutta huomasin, että keho alkaa olla jo vähän juntturassa ja nukuinkin poikkeuksellisen huonosti, joten kevennysjakso sai alkaa hiukan aiemmin. Tänään otin rauhassa, kävin hieronnassa, söin reippaasti (mitä kyllä teen muutenkin), olen Timpan kainalossa ja menen aikaisin maate. Ja huomenna toistuu samat 😊 Se on sellaista itsen hoitamista mitä tässä kohtaa tarvii. Keho ja mieli kiittää 😊
Olkaa lempeitä ja kannustavia itsellenne!