Nyt on tän kesän lomat pidetty ja arkeen palattu! Miten mun elokuu sujui? No, ekaks meidän tyttöjen reissussa tulin flunssaan ja sen jälkeen sain vatsainfektion, jossa kärvistellessä meni viikon päivät. Sitten olinkin viikon verran terveenä, mutta lähes kaikki aika meni työtilanteen ja asiakastapaamisten tasaamiseen (Taisin tehdä sinä aikana jopa kolme noin 20 minuutin mittaista treeniä). Olin kyllä sopivassa kohtaa terveenä, koska olin ilmoittautunut penkkikisaan juuri tuolloin. Käytiin valmennettavani Elinan kanssa nostamassa penkkiä ja tekemässä tulos alkuvuoden SM-kisoja ajatellen. Viime viikon Haapsalun lomareissussa olin taas jossain lievähkössä flunssassa, mutta josta toipuminen nyt näköjään kestää eikä kroppa ole vielä ihan normaalitilassa. Eli nyt taas toivun ja otan RAUHALLISESTI.
Että josko olis seuraavan vuoden ajalta pöpöt nyt pidetty!? Alan kyllä miettiä, onko tää jonkinlaista toipumista suhteellisen rankasta treenijaksosta myös, mikä mulla oli tossa kesä-heinäkuussa. Siinä tuli 16-20 treenituntia viikkoon, jos laskee kaikki ryhmäliikunnat mukaan, joissa itse hengästyin. (Suuri osa tästä reipasta kävelyä sekä salilla työsarjojen välissä istuskelua, eli en ole vetänyt reikä päässä joka kerta). Mietin myös, aloinko kuitenkin liian aikaisin ekan flunssan ja vatsapöpön jälkeen rasittaa kroppaa.
No, nyt sit palautellaan kunnolla, oli pitkittyneen toipumisen syy mikä hyvänsä. Harmittaa tietysti, mutta kun asialle ei nyt mitään voi, niin hyväksyn sen ja pidän huolta itsestäni terveellisen ruoan, hyvin kevyen liikunnan ja riittävän unen avulla. Ja tietty huolehdin, et Timppa halailee mua riittävästi!
Moni treeni-intoilija ei malttaisi olla harjoittelematta, kun on selkeästi vielä vajaakuntoinen. Jopa kohtalokkaaksi muodostuvan sydänlihastulehduksen riskin toivottavasti moni tunnistaa, mutta jälkitauteja ja -oireita voi olla muitakin. Lisäksi flunssassa urheillessa (tai muuten fyysisesti rasittaessa) usein hidastaa paranemista. Luulen, että munkin olis tarvinnut ottaa vielä rauhallisemmin, vaikka maltilla aloitinkin…
Usein isoihin liikuntamääriin tottuneelle tavoitteelliselle liikkujalle tai urheilijalle treenitauko sairauden takia aiheuttaa ärsytystä ja huolta siitä, valuuko saavutettu kunto ja kehitys hukkaan. Onneksi perusflunssan ja parin viikon treenitauon aikana ei ehdi taantumusta tapahtua. Voi osaltaan olla jopa päinvastoin; tuki- ja liikuntaelimistö saa lepoa, vaikka muuten sairastaminen ei todellakaan mitään palautumista olekaan. Mullakin pikkasen ärtyneet lonkkanivelten limapussit on nyt taatusti saaneet lepoa!
Mitä voi tehdä, kun ei voi treenata? Ainakin lopettaa manaamisen siitä, ettei pääse treenille. Manaaminen ei asiaa nopeuta 😊 Kannattaa asennoitua niin, että nyt hoidetaan itseä ja parannutaan. Samalla voi vaikka miettiä uudelleen, jos tarve vaatii, tulevia treeniviikkoja ja niiden intensiteettejä. Itse meinaan tänä syksynä tehdä kovatehoista treeniä (raskaat porrastreenit ja kovatehoiset kahvakuulaohjaukset) hiukan vähemmän. Pidän myös kevyen jakson selkeästi kevyempänä niin, että kevennän silloin myös ryhmäliikunnastakin, en pelkästään salitreenistä (saapahan ryhmäliikkujat hikoilla munkin puolesta, hehee!)
Loppuun vielä kuva meidän kylpylähotellin ekasta aamiaisesta mun osalta. No okei, söin leipääkin, mutta Booking-sovelluksessa luki, että Hestia Hotel Spa:sta löytyy vegaanisia vaihtoehtoja 😀 . No, kai ne sit oli nää vihannes- hedelmä- pähkinä-siemen-tarjoilut. Sain kyllä vegerahkaa ja -juustoa seuraaviksi aamuiksi, kun pyysin jotain muuta lisäksi. Onneks oli omat prodejauheet mukana. Myös ruokapaikoista löytyi Haapasalussa vain välttävästi vegaanisia vaihtoehtoja, eikä Trip Advisorin ekana suosittelemassa, (muka) vegaanisia tarjoavassa ravintolassa ollutkaan mitään mulle. Toinen kuva on Vaga Mama-ravintolasta, jossa tarjoiltiin aivan ihanaa, mutta hippasen mun makuun liian tulista tofua kasviksilla. Suosittelen sitä kuitenkin! Muut, vegaanisiakin ruokia tarjoavat paikat Haapsalussa on ainakin Herman Bistro & Bar sekä aasialainen Restoran Mandarin. Molemmissa oli super maukkaat ruoat myös mulle! Vähän sai kyllä vegaani (ja sen mies) hakea ruokapaikkaa… Mutta jos nää mun vinkit auttaa muita vegaaneita Haapsalun matkalla, niin hyvä sit!
Mun piti alunperin kirjoittaa tänään sokerin saannista ja ylenmääräseen sokerin saantiin liittyvistä riskeistä. Piti myös havainnollistaa niitä määriä, mitä oikeesti on perinteisinä pidetyissä ruokavalinnoissa ja pikkuherkuissa. Syvennyn tähän siis ens kerralla, kun nyt tästä tuli tällainen sairaskertomus ja pohdinta toipumisesta. Toivottavasti oon jo sokeripostauksen aikaan täysin kunnossa!
Kivaa syyskuun alkua kaikille!