Syksy alkaa olla jo pitkällä ja varmasti moni, joka on kesälomien jälkeisen arjen alettua päättänyt elää terveellisempää elämää, kamppailee otsikon mukaisten ajatusten kanssa.
Mun kokemuksen mukaan moni on uskonut omaa tarinaansa siitä, että pitäisi olla motivaatiota, jotta saa tehtyä asioita. Oletko koskaan ajatellut, että asioita voi tehdä myös ilman sen suurempaa motivaatiota?
On varmasti totta, että tekeminen ja aikaan saaminen johtuu usein motivaatiosta, koska motivaatiohan on tekemisen alulle paneva voima. Mutta asia voi aivan hyvin olla myös toisinpäin: Motivaatio voi seurata tekemistä! Pelkkä motivaation olemassaolo tai sen puute ei ole ainut toimeen ryhtymistä määrittävä tekijä! Tekemistä voi määrittää myös se, millainen haluat olla ja mitä pidät tärkeänä. Kun on määrittänyt itselleen riittävän kirkkaasti sen, MIKSI haluaa tehdä asioita ja mitkä pienetkin asiat vie eteenpäin, kohti tavoitteita, voi pelkkä tästä muistuttaminen saada tekemisen alulle.
Aina alulle paneminen ei ole helppoa, ei tietenkään! Mullakin on harva se kerta sellainen olo, että ei nyt kyllä huvittais lähteä fillaroimaan salille tai aamulla kellon soidessa olis niiiiiiiiiiin kiva jäädä peiton alle lämpimään. Silloin ei todellakaan ole motivaatiota lähteä. Mikä sitten auttaa siinä kohtaa? Mua auttaa ensinnäkin se, että olen kirkastanut, millainen se ihminen on, joka pitää itsensä tosi hyvässä kunnossa henkisesti ja fyysisesti, joka saa hankittua lisää voimaa ja on vaikka esimerkki omille lapsille. Mä haluan olla juurikin se ihminen, ja siinä tarvitaan sit puheiden lisäksi tekoja. (Välillä kuvittelen, että joku videoi mun elämää, ja siinä videossa on hyvä näyttää, että olen se, joka tekee, eikä vaan puhu – kannattaa kokeilla!) Joskus joudun käyttämään ns. autopilottia: Sitä oon käyttänyt kaikki nämä vuodet niinä hetkinä, kun motia saa kysellä; eli PÄÄTÄN, että nyt yksinkertaisesti lopetan jahkailun ja teen vaan perkele! Tiedostan myös, että kun saan tekemisen alkuun, niin melkein aina se alkaa tuntua helpommalta ja paremmalta. Motivaatio todellakin usein seuraa tekemistä! Nyt kuuntelin kirjan, jossa neuvotaan 5-4-3-2-1-tekniikka, eli lasketaan sekunnit alaspäin ja aletaan hommiin. Aivot ei ehdi laittaa vastaan ja homma alkaa! Tää on amerikkailaisen motivaatiopuhuja ja lifecoach Mel Robbinsin luoma tekniikka ja on aivan oivallinen, vähän sama kun mun autipilotti. Suosittelen! (Enemmän tästä aiheesta kirjassa Mel Robbins: Viiden sekunnin muutos)
En innosta hihkuen aina (juuri koskaan) lähde salille, mutta kyllä se aina käyntiin lähtee ja hitto että tulee hyvä fiilis!
Ihminen kaipaa kaikesta tekemisestä jonkin palkinnon. Monesti me tavoitellaan ja halutaan nopeaa palkintoa ja mielihyvää. Näin ollen me mieluusti jätetään epämiellyttävältä tuntuva hikoilu tai vähän vaivaa vaativa terveellinen ruoka väliin ja otetaan palkinto mieluummin samantien lämpimän sohvaköllöttelyn tai makean suupalan muodossa. Kannattaa miettiä ja ihan aidosti kyseenalaistaa sitä palkintoa, eli miten, millaisen ja koska sen palkinnon voisi saavuttaa? Yleensä terveellisten elämäntapojen kanssa saa opetella viivästetymmän palkinnon taktiikkaa; ”Kun tämän pikkujutun teen toistuvasti, kuukauden päästä saan palkinnon kohonneena kuntona ja parempana jaksamisena lasten kanssa”. Lisäksi hyvä mieli tulee siitä, että toimii niin kuin se ihminen, joka haluaakin olla.
Mikä on pienin mahdollinen teko, jonka voisit tehdä toistuvasti ja johon voit sitoutua, jotta lähtisit etenemään kohti tavoitetta? Määrittele tämä ja sitten; teet sen.
Olisi kiva lukea, millaisiin pieniin, hyvinvointia lisääviin tekoihin te lukijat ootte päättäneet sitoutua. Tässäkin joustavuus on kultaa: Jos on kipeänä tai päivä venynyt 16-tuntiseksi, ei ole järkevää lähteä lenkille. Jatkaa voi, kun oikeesti pystyy. Sellainen jämäkkä joustavuus on hyvä. Sillä pääsee pitkälle. Kuullaan taas, moro!
