Mulla oli hyvän ystäväni kanssa tosi hyvä juttuhetki pienen lenkin jälkeen tällä viikolla. Ollaan molemmat tehty paljon töitä itsemme kanssa henkisesti ja jaettu kokemuksia, iloja ja suruja sekä palloteltu kaikenlaisia henkisen kehittymisen tärkeitä havaintoja ja kysymyksiä. On onni, että on tollanen ystävä! Meidän keskustelusta inspiroiduin vaihtamaan mun tän viikon aihetta. Tohon otsikon lauseeseen kiteytyy mun mielestä aika paljon länsimaalaisen ihmisen kohtaamia haasteita.
Länsimaissa kaikkea on niin paljon, että siihen kaikkeen meinaa ihan hukkua; tavaraa, herkkuja, ruokaa, vaatteita, isot asunnot, autot, vielä hienommat autot, vielä päheempi uusi puhelin tai telkkari… Lisäksi joka tuutissa tarjotaan elämää helpottavia palveluita, lähestulkoon kaikkea saa heti, telkkarista saa katottua vaikka mitä napin painalluksella ja puhelimessa on koko maailma, myös ei niin hyödylliset antimet saatavilla. Huomaan, että mulle tulee jo pelkästään tämän kirjottamisesta hieman ahdistava tai ehkä paremminkin ärsyttävä olo. Samoin, jos meen johonkin kauppaan, jossa tavaraa tursuaa hyllyissä lattiasta kattoon, temuista ja muista halpakrääsäkaupoista puhumattakaan. Mihin h*****iin ihminen tarvii tätä kaikkea? Kaupoissa, lehtien palstoilla ja mm. somessa näkyvissä mainoksissa tuodaan tuotteet mahdollisimman houkuttelevasti esiin ja kerrotaan, miksi juuri tämä tuote on tosi tarpeellinen.
Rasvaista ja suolaista ruokaa mainostetaan joka paikassa ja sitä saa parilla painalluksella lähestulkoon suoraan nenän eteen. Kaupoissa asetellaan suklaat ja muut ei-niin-terveyttä-tukevat naposteltavat sopivasti kassan viereen kotimatkalla haukattavaksi. Ota kolme, maksa kaksi!
Päivälehtien, uutisten ja somen tuoma uutisvirta ahdistaa: sodat, ilmastonmuutos, eläinten, ihmisten ja luonnon kärsimys… On vaikea löytää lehdestä mitään positiivista, kun aukeamatolkulla ”saa” lukea ohjusiskuista, ydinaseuhkailuista, ennätyshelteistä ja kuivuusjaksoista, puukotuksista, kouluampumisista… (kerroinko jo, että ahdistaa?!)
Sosiaalinen media tuuttaa meille pelottavia videoita, disinformaatiota, paineita luovia ihannevartaloita ja ihanne-elämiä (mietin välillä, pitäiskö itsekin kirjoittaa välillä jotain muuta, kuin ”Näin onnistut pitämään itsesi hyvässä kunnossa!”-tyyppisiä postauksia. Voisin kertoa välillä siitä, mikä itseä huolestuttaa, missä oon epävarma tai missä oon epäonnistunut, mitä pelkään…)
Meihin kohdistuu siis jatkuvasti houkutuksia joka puolelta ja jos kovin monesti niihin houkutuksiin lähtee, on toooosi helppoa elää toooosi epäterveellistä elämää ja vaivihkaa huomata, että oma (mielen)terveys ja toimintakyky onkin aika nollalukemissa. Meihin kohdistuu myös kaikenlaisia odotuksia ja paineita (suuri osa monesti itse itsemme muodostamia) ja riippuen mm. ihmisen ajattelumalleista, historiasta ja persoonasta ne vaikuttaa enemmän tai vähemmän haitallisesti henkiseen hyvinvointiin.
Huoh!!! Tän kaiken tulvan keskellä on varmasti vaikeeta säilyttää oma sisäinen rauha, mutta pari kysymystä on mun mielestä sellaisia, joista voisi lähteä liikkeelle mielenrauhan metsästyksessä.
Eka kysymys/ kysymykset on: ”Mitä mä tarvitsen juuri nyt?/ Mitä mä en tarvitse?”
Tää on mun mielestä ydinkysymys hyvinvoinnissa. Siihen vastatessa pitäis olla rehellinen ja huom; Kysymys ei ole ” Mitä mä haluan juuri nyt?” vaan nimenomaan tarvitsen. Kysymyksen voi asettaa myös muotoon: ”Miten voisin nyt tässä hetkessä pitää itsestäni huolta?” Se (rehellinen) vastaushan ”Mitä tarvitsen?”- kysymykseen voisi olla esim:
-Kunnon reippaan lenkin raikkaassa ulkoilmassa
-Sen, että jätän ajamatta Mäkkärin autokaistalle ja meen kotiin syömään ravitsevamman aterian
-Sen, että laitan nyt puhelimen pois, pyydän lapsen kainaloon ja kysyn häneltä päivän kuulumiset
-Aikaisemmin nukkumaan menon, että saan univelkaa kuitattua ja jaksan huolehtia hyvinvoinnista huomenna paremmin.
-Ison lasin vettä
Sitten samaan kysymykseen, mutta kielteisessä muodossa voisi vastata esim:
-En tarvitse taas uusia treenipöksyjä, kun edellisetkin on tosi hyvät vielä. Saan hyvää fiilistä myös siitä, että käyn vaatekaapin läpi ja oikeesti mietin.
-En tarvitse uutta puhelinta vaikka sitä niin kovin mainostetaan
jne jne…
Toinen tärkeä, mielenrauhaa edes hiukan edistävä asia on vastata (ja myös toimia) rehellisesti tähän: ”Mitä mä voin tehdä, että voin jotenkin vaikuttaa huoleni aiheena oleviin asioihin?”
Kaikille asioillehan ei todellakaan voi mitään, mutta toiminta ja teot voi edistää monia asioita oikeaan suuntaan. Jos ilmastonmuutos ja luontokato ahdistaa, voi tehdä paljon! Samoin on monen muun asian kanssa, mm. eläinten oikeuksien. Jos kaikki ajattelee, että mitä mun teoilla on muka väliä, mikään ei IKINÄ muutu. Kaikki isotkin muutokset on lähteny joskus pienen porukan tai yhden ihmisen teoista ja tahtotilasta. Tää blogi on yks mun keinoista vaikuttaa ja sen seurauksena aika moni on alkanut valmistaa enemmän kasvis- ja vegaanisia ruokia ja herännyt miettimään omia valintojaan. Oma mielenrauha on hitusen parempi, kun tiedän, ettei yksikään eläin joudu mun syömisten, kosmetiikan tai vaatetuksen takia kärsimään. Samoin tunnen vahvaa merkityksellisyyttä ihan vaan siitä, että meillä kierrätetään roskat.
Se, mistä puhuttiin myös rakkaan ystäväni kanssa terassilla, oli se, että nää kaikki vaatii vahvasti ns. vanhemmointia itseään kohtaan. Vanhemmointi on itselleen jämäkkänä, rakastavana vanhempana olemista; omien rajojen asettamista ja niiden pitämistä, oman hyvinvoinnin priorisoimista, vastuun ottamista omasta elämästä ym. Jotta saa jotain aikaan, on yksinkertaisesti ohjattava (ja joskus käskettävä) itseään, asetettava rajoja itselleen (ja huom! myös muille!) ja tehtävä jonkinlaisia sääntöjäkin jopa joskus. Eikä siinä tarvitse olla täydellinen (kukaan ei voi olla eikä tarvitse). Joskus menee vihkoon, mutta pienen itsetarkastelun jälkeen homma jatkuu. Sellaista elämä on. Mutta jos ajautuu ihan autopilotin, telkkarimainosten, omien mielihalujen, pelkojen ja ahdistusten armoille, ei se kyllä hyvinvointia ja mielenrauhaa edistä.
Joskus saattaa myös olla ihan hukassa se, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä voisi tehdä. Siinä esim. minä voin auttaa ja yhdessä keskustellen saadaan varmasti asioihin selkeyttä ja suuntaviivoja.
Voit kysyä itseltäsi siis:
Mitä mä nyt just TARVIIN?
Mitä mä voin TEHDÄ, jotta omat arvot toteutuisi paremmin elämässä?
Olenko itselleni hyvä, rakastava ja rajat asettava vanhempi?
No niin, tollasta halusin sanoa tällä kertaa. Ja sitä, että hei; Nyt tää blogi on ollu olemassa vähän yli vuoden! Onnea mulle! Sen kunniaksi mä ryhdistäydyn ja pyrin paremmin saamaan joka viikko, torstaisin tekstin tänne. Paineita en siitä liikaa kuitenkaan ota 😊
Hyvää juhannusta kaikille!
