Nyt aikalailla tärkeä aihe! Tätä kuitenkin hyvinvointiasioissa sivutaan todella usein, vaikka suoranaisesti juuri onnellisuudesta sanana ei aina puhutakaan. Muutenkin ihmiselämässä onnellisuus on se, jota monesti tavoitellaan. Elää ja kuolla onnellisena! Suomalaiset on maailman onnellisin kansa. Onnellinen ihminen elää pidempään ja onnellisuuden avaimet löytyy sieltä ja täältä!
Mä olen jonkin verran perehtynyt onnellisuustutkimuksiin, mutta en niin paljon, että tässä alkaisin suoralta kädeltä niitä referoimaan. Eikä tilakaan riittäisi, sillä tutkimuksia on nykyään NIIN paljon tästä aiheesta ja onnellisuuden määritelmiä sekä alalajeja valtavasti. Puhun siis jälleen kerran omista näkökulmista katsottuna. Samalla ne on näkökulmia, jota tarjoan usein kokeiluun asiakkaillekin. Ajattelen, että onnellisuus on tyytyväisyyttä elämään ja tyytyväisyyttä siihen, miten omat, tärkeinä pitämät asiat toteutuu. Ja kun tää on mun blogi, niin kerron mitä nämä itselleni tarkoittaa. Nämä omat ”onnellisuuden avaimet” ei ole tässä tärkeysjärjestyksessä ja on aikoja, jolloin toinen painottuu enemmän kuin joku muu. Kuitenkin, jos joku näistä sakkaa, alkaa omassa olossa olla enemmän alakuloa. Joskus on sakannut pahasti meikäläiselläkin ja se kuuluu kaiketi elämään.
Hyvinvointi ja terveys
Tärkeä pohja onnellisuudelle on hyvinvointi ja terveys. Siksi vaalin sitä liikunnalla ja terveellisellä ruoalla sekä nukkumalla riittävästi (tai ainakin yrittämällä nukkua riittävästi!). Elämästä saa paljon enemmän irti, kun kokee olevansa suurinpiirtein terve ja hyvinvoiva. Aina ei omaan terveyteen voi tietty valinnoilla vaikuttaa, mutta siinä määrin kun voi, sen teen. Eikä sairauden poissaolo tarkoita sitä, ettei voi kokea olevansa terve. Sen opin aikanaan fyssarin töissä. Oli jos jonkinlaista diagnoosia ihmisillä ja silti jotkut heistä kokivat olevansa terveitä. Itselläni on kilpirauhasen (hyvässä hoitotasapainossa oleva) vajaatoiminta, joka todettiin jo kuopuksen odotusaikana. Lisäksi mulla on lannerangassa nikaman siirtymä ja muuta vaivaa, joka välillä vaivaa aikalailla, mutta olen oppinut elämään sen kanssa. Ja se toki on suuri syy myös edelleen treenata lihaksia tukemaan selkää. Koen, että se pitää mut terveenä ja hyvinvoivana ja mietin, miten huono selkäni olisi, jos en treenaisi.
Perhe, ja läheiset
Rakkaimpien ihmisten kanssa yhdessä oleminen tuo syvää onnellisuuden tunnetta. Pari viikkoa sitten meidän muu perhe ja tyttöjen pari kaveria oli lomareissussa Kreetalla ja itse jätin lähtemättä. Se aiheutti isoa ristiriitaa mulle, koska olin päättänyt, että mun osalta lentomatkailu on loppunut. Olisin halunnut viettää loman heidän kanssaan, mutta ollaan sovittu, että vietetään yhteistä aikaa muuten, mm lähilomailuna ja perhe ymmärtää asian todella hyvin. Viikko meni suht kivuttomasti, kun joka päivä oltiin yhteydessä.
Läheisten hyvinvointi vaikuttaa luonnollisesti omaan onnellisuuteeni. Heidän murheet on pitkälti myös mun murheet. Lähipiirissä pääsääntöisesti puhutaan paljon asioista ja jaetaan sekä iloja että niitä murheita. Näin se ilo tuplaantuu ja murheet puolittuu. Hyvä taito on myös opetella rajaamaan, minkä verran ottaa itselle kannettavaksi muiden huolia. Lapset ja läheisimmät on asia erikseen, mutta aika paljon pallottelen ihmisten kanssa aiheesta ”kuinka olla murehtimatta liikaa muiden huolia”. En väitä, että mulla olisi tähän joku valmis ratkaisu kylläkään. Mutta kannustan miettimään, kuinka paljon uhraa omaa hyvinvointiaan ja onnellisuutta (olematta silti itsekäs) muiden taakkojen kantamiseen.
Kiitollisuus
Joka ilta nukkumaan mennessä listaan kymmenen asiaa eli joka sormelle yksi asia, josta oon sinä päivänä kiitollinen. Nää asiat tulee todella helposti ja ne on ihan yksinkertaisia, monesti itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita. Toki monesti päiväsaikaankin muistutan itseäni siitä, että kannattaa harjoittaa kiitollisuutta. Mun mottoni on aina ollut, että kaikella on tarkoitus ja tää liittyy kiitollisuusteemaan vahvasti. Samoin toimin ja ajattelen niin, että kaikesta voi oppia jotain, vaikka se tuntuisi kuinka kipeältä ja vaikealta. Tätä kautta oon pystynyt kääntämään kipeätkin asiat kasvun paikoiksi ja olenkin niistä jopa kiitollinen. Se on auttanut mua kliseisesti sanottuna näkemään asioiden positiiviset puolet (tietenkään pyyhkimättä maton alle niitä negatiivisia). Elämä on jatkuvaa kasvua ja kehittymistä. Koskaan ei ole valmis eikä täydellinen. Eikä pidäkään olla. Asioita tapahtuu ja aina niille ei voi mitään. Sille, miten niihin suhtaudutaan, voi.
Jatkan tämän teeman kanssa vielä ens kerralla, siis palataan!