Hyvää kevättä kaikille! Nyt se on kyllä ihan virallisesti täällä, kun kalenterissa kääntyi jo huhtikuun sivu, aurinko paistaa lämpimästi ja kukat alkaa kurkistaa maan raosta! Aamulenkkeily on entistä raikastavampaa ja innostavampaa. Vaikka aina en innosta hihkuen lähde ulos, niin viimeistään sisälle takas tullessa ja suihkun jälkeen olo on super ihana!
Mulla oli synttärit viime perjantaina; Onnea 44-vuotias minä! En yleensä juhli mitenkään ja nyt ei ollut fiilistä juhlia sitäkään vähää, sillä suunnattiin Lieksaan mummon hautajaisiin. Olipa surullinen ja muutenkin raskas reissu koko perheelle 🙁 Elämä jatkuu ja mummon paikka on aina meidän sydämissä. Kulunut, pikkasen reipas vuosi on ollut kyllä menetysten vuosi, kun ajasta ikuisuuteen on siirtynyt kuusi mulle enemmän tai vähemmän läheistä ihmistä. Maaliskuussa olin kaksissa hautajaisissa, joista toisissa saateltiin taivasmatkaan ystäväni ja pitkäaikainen tiimiläiseni. Elämä heittää välillä tosi ikäviä yllätyksiä ja silloin jää kysymään vain: ”Miksi?”. Näistä oppineena, aion kertoa rakkaille ihmisille entistäkin useammin, että he ovat mulle tärkeitä ja rakkaita. Huoh…
Elämä kuitenkin tosiaan jatkuu ja on hyvä, että on jotain, joka pitää mielen virkeänä ja katseen eteenpäin (uskon, että mummo ja muutkin olisi tätä toivoneet!). Yksi tällaisista ”terapiamuodoista” mulle on treeni! Olen monta kertaa suunnitellut kirjoittavani siitä, MIKSI treenaan. Nyt ajattelin paneutua siihen! Ei tarvinnut kauheesti kaivaa syitä, koska niitä tuli listalle useita ja nopeasti! Täytyy sanoa, että tässä vuosien varrella syyt on kyllä vaihtuneet tai vähintäänkin muuttaneet painoarvojaan. Ekaa kertaa, joskus ehkä 25 vuotta sitten menin salille siksi, että saisin treenattua pyöreän pepun ja muutama vuosi sen jälkeen motivaatiota piti enemmän yllä kropan tavoitteellisempikin muokkaus fitnesskisoja ajatellen. Viime aikoina mut on saanu tarttumaan rautaan (ja meikeinpä tässä tärkeysjärjestyksessä) seuraavat syyt:
TOIMINTAKYVYN SÄILYTTÄMINEN, KUN IKÄÄ TULEE
Tää on ”jostain kumman syystä” noussut nyt arvoasteikossa sijalle yksi! Oon tiedostanut, että vuosia tulee koko ajan lisää, eikä toimintakyky säily sohvalla istumalla. Päinvastoin; kolme- tai nelikymppisenä se alkaa rapistua, jos ei mitään tee. Mä en halua, että oma saamattomuuteni nyt nelikymppisenä estäisi tulevaisuudessa ja vanhempana mua tekemästä asioita, joista nautin. Haluan kasi- ja ysikymppisenäkin jaksaa! Toivon itse asiassa, että tähän heräisi enemmänkin ihmiset…
TERVEYS
…Samoin tähän. Tällä hetkellä näyttää ainakin julkinen terveydenhuolto pikkasen huonolta, joten kaikki voitava kannattaa tehdä, ettei ”joutuisi” sen armoille. Ja tietysti muutenkin terveys on tärkeä syy treenata; monien sairauksien kohdalla lihaskuntoharjoittelu on ensisijaisten ehkäisykeinojen listassa. Liittyen edelliseen, paljon voi itse tehdä asioiden hyväksi. Olisi hienoa, jos saisi omilla elämän tavoilla taklattua pahimpia terveysuhkia, myös psyykkisiä sellaisia.
PSYYKKINEN VOIMAANTUMINEN
Psyykestä puheenollen; Liikuntahan aiheuttaa tunnetusti hyvänolon hormonien ryöpsähdyksen, mutta mulle psyykkinen voimaantuminen ei voimatreenin kohdalla ole ihan tota. Se on enemmänkin sitä, kun saan pitkäjänteisesti tehdä jonkun liikkeen kanssa töitä ja vihdoin saan laittaa vähän enemmän rautaa tai nostaa jonkun toiston enemmän. Tulee sellanen ”Hitto mä oon kova”- fiilis! 😊 On monta, monta kertaa ollu tilanne, että joku asia on suorastaan vituttanut ja salitreenin jälkeen mieli on paljon parempi. Hyvänolon hormonit hyrrää enemmän porrastreenin tai kunnon kahvakuulasession jälkeen, ai että! Ja siinä kehittyy tietty kestävyyskunto vähän niinku varkain.
ESIMERKKI LAPSILLE
Mä haluan, että lapset saa liikunnallisen elämän mallin ja kannustajan omiin treeneihin. Mun mielestä treenaaminen ja tavoitteet sen suhteen opettaa elämässä tärkeitä asioita; iloitsemaan onnistumisesta, pitkäjänteisyyttä, joustavuutta, hyväksymään ei-niin-hyvät-päivät ja ennen kaikkea tekemään parhaansa oikeissa paikoissa. He on huomannu, että aina ei voi olla se paras ja innostavin treeni, mutta silti homma jatkuu. Yhteinen treeni salilla tai vaikka portaissa on (yleensä!) tosi kiva perheen liikuntahetki!
ITSENSÄ HAASTAMINEN JA KIVA HARRASTUS VAPAA-AJALLE
Monesti oikein odotan, varsinkin treenijakson vikoissa treeneissä, että pääsee kokeilemaan nouseeko enemmän ku viimeks. Viime aikoina oon satsannut leuanvetoon, penkkiin ja jopa maastavetoon. Sumo maastaveto on viimeisen 3-4 kk mulla vasta ohjelmassa ja selän takia teen sitä aina super hyvällä tekniikalla, enkä mitään ykkösiä tai kakkosia. Olen viiden toiston sarjoissa päässy jo ihan (itselleni) kelpo kuormiin, hyvä minä! Voin myös sanoa, että salilla käyminen on mun harrastus 😊 Eli on sitä tekemistä vapaa-ajalle ja pysyy poissa pahan teosta, heh! Nyt, kun en kisaa niin tavoitteellisesti, niin ei ole mitään paineitakaan treenissä (niinku joskus olisi ollut 😉 !).
ULKONÄKÖ
Tää on edelleen myös yksi hyvä syy treenata. Kun sain sen suht pyöreän pepun, koitan nyt vähintäänkin ylläpitää sen. Tykkään mun käsivarsista ja haluan että ne pysyis samanlaisina mahdollisimman pitkään. Voimatreeni auttaa hyvin ylläpitämään sporttista kehonkoostumusta yhdessä sitä tukevan syömisen ja arjen aktiivisuuden kanssa.
YHTEINEN TEKEMINEN PUOLISON KANSSA
Mulle on yksi treenimotivaattori myös se, että voidaan Timpan kans kertoa toisillemme tuloksia ja tsempata toisiamme. Kun toinen on hengessä mukana, se lisää buustia tekemiseen. Lähes aina heitetään viestillä tulokset treenistä vaikka saman tien, jos on tullu hyvä sarja. Ei juuri koskaan treenata varsinaisesti yhdessä, vaikka oltais samaan aikaan salilla, mutta treenin lopuksi saatetaan tehdä yhdessä vatsat esim. voimapyörällä ja samalla kirotaan, miten p***a liike kun on niin raskas… Mut yhdessä kun tekee, niin se on vähän niinku helpompaa 😊
Pikkusen pirullinen ilme; toinen kärsii prässissä 😀 Kuva useamman vuoden takaa lomareissulta.
KISAAMINEN
Vaikka sanoin, että en kisaa nyt tavoitteellisesti, niin silti on takaraivossa mielessä jotain. En suhtaudu ”Kaikki peliin ja menen nyt voittamaan”-asenteella, vaan kilpailen itseäni vastaan ilman liikaa stressaamista. Tänä vuonna mulla on mielessä vaikka mitä, mut pitää vähän selkeyttää vielä ajatuksia sen suhteen. Fitnesskilpailut saa odottaa, ainakin ens vuoteen.
Syitä on siis aika paljon! Jos joskus on hankala lähteä salille, pidän mielessä pari syytä ainakin ja silloin tulee yleensä lähdettyä. Mikä saa sinut rakas lukijani voimailemaan? Palataan!