Me juhlittiin viikonloppuna Iidan 18-vuotissynttäreitä ihan kahteen otteeseen. Oli ihanaa istua lauantaina ravintolassa perheen sekä tyttöjen poikakavereiden kanssa ja sunnuntaina saada meille kylään iso jengi läheisiä juhlimaan Iidan aikuistumista. Tää kaikki tarkoittaa sitä, että meidän perheessä ei ole enää yhtään virallisesti lasta. Iik – mihin tää aika menee! Samalla se tarkoittaa sitä, että mun ja Timpan kahdestaan kotona oleminen lisääntyy (ei haittaa 😉) ja siirrytään pikkuhiljaa uudenlaista elämänvaihetta kohti, vaikka tytöt kotona vielä asuukin.
Viikonlopun juhlasyömiset muuten liippaakin tän kerran aihetta hyvin läheisesti. Nimittäin sokerin saantia! Sunnuntaina suklaakakkua lusikoidessa tuli sellainen olo, että ei enempää. Mä tunnistan melko hyvin sen hetken, kun kroppa sanoo sokeripitoista syödessä ”Kiitos riittää”. Siinä kohtaa jätän loput syömättä, vaikka kuinka tulis hävikkiä.
Nykyään sokeria on tosi monessa ruoassa ja juotavassa. Ei tarvitse edes karamelleja syödä tai kahviin laittaa sokeria, kun saattaa hyvinkin saada makeaa yli terveyssuositusten. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee sokerin saanniksi alle 10 % päivittäisestä energiansaannista. Keskiverto aikuisen ruokavaliossa (2000 kcal) se tarkoittaa korkeintaan 50 g eli hieman yli puoli desiä sokeria per päivä. Lapsilla suositusraja on 25 g ja se täyttyy TODELLA helposti, jos ei ole tarkkana.
Mitä tällä suosituksissa mainitulla, ns vapaalla sokerilla sitten tarkoitetaan? Mm. hedelmissä, marjoissa, viljoissa ja maitotuotteissahan on luontaista sokeria erilaisina hiilihydraatteina. Tällaiseen luontaiseen sokeriin ei tällä suosituksella kuitenkaan viitata, vaan sillä tarkoitetaan hunajaa, siirappia sekä tietysti ruokiin ja juomiin lisättyä sokeria. Myös hedelmistä, kasviksista ja marjoista tehdyt mehut luetaan tähän (vaikka niissä ei olisikaan lisättyä sokeria).
Sokerista saadaan runsaasti energiaa, mutta ei lainkaan suojaravintoaineita. Eli pelkkiä kaloreita ilman mitään ns hyötyä terveydelle! Runsas sokerin saanti vie tilaa ravinteikkaammalta ruoalta, eli se voi aiheuttaa jopa ravintoaineiden puutoksia ja sitä varmaan ei kovin moni vanhempi halua lapselleen?! Se heikentää siis ruokavalion laatua sekä luonnollisesti altistaa myös esim. lihomiselle. Liiallinen sokerin käyttö myös nostaa verensokeria ja huonontaa hampaiden terveyttä (Kuulostanko ala-asteen terveydenhoitajalta? Joka tapauksessa tätä kannattaa tosissaan miettiä! Millaiset suun terveystavat haluat lapsen omaksuvan?)
Mä pohdin myös sitä, millaista esimerkkiä me vanhemmat annetaan lapsille, jos sokeria herkkuja on tarjolla jatkuvasti, palkitaan/ lohdutetaan lapsia makeilla tai ostetaan kauppareissujen päätteeksi jäätelö tai muu herkku. Siten toimimalla me a) totutetaan lapset huonoihin terveystottumuksiin johtaviin tapoihin ja samalla altistetaan korkeampaan riskiin moniin sairauksiin sekä b) opetetaan, että iloon, suruun ja onnistumisiin kuuluu ottaa aina jotain suuhun laitettavaa, mikä sekään ei johda yleensä mihinkään kauheen hyvään. (Mulla on enemmän kuin yhden käden sormille tälläkin hetkellä valmennuksessa aikuisia ihmisiä, joiden kans puidaan vanhoja, lapsuuden kodissa opittuja tunnesyömisen, palkitsemiseen syömisen ja lohtusyömisen toimintamalleja). Miksi toimimme näin!?
Lapsille olis hyvä opettaa (niinku aikuisillekin), selkeät ateriarytmit eikä mitään naposteluja aterioiden välillä. Piste. Hampaat menee karmeaan kuntoon, jos suussa velloo koko ajan joku sokerikuorrutus (terkka täällä taas moi!)
Havainnollistan tässä sitä lasten max 25 grammaa, minkä yli menevä määrä menee jo WHO:n mukaan epäterveyden puolelle.
–1 dl perus mansikkajogurttia, jossa sokeria 12-15g/ 100g
-1,5 dl tuoremehua
Siinä se! Tämän päälle kaikki sokeroidut murot, tikkarit, karkit, sokeroidut pikapuurot, energiapitoiset mehut, keksit ja sokeria vähänkään sisältävät välipalapatukat menee heti yli terveyssuositusten. Puolen litran pullossa sokerikokista on yli 20 sokeripalaa! (about saman verran on puolessa litrassa perus appelsiinimehuakin…) Toki; tuskin kukaan kuolee siihen, että välillä toi määrä ylittyy esim. juhlissa ja kohtuullisena karkkipäivänä. Mutta sitä, ylittyykö määrä useampana päivänä viikossa, on mun mielestä tarkasteltava rehellisesti.
Kun meidän lapset oli pieniä, koin olevani välillä vähän nipo, kun sovittuna karkkihetkenä he sai max 100 g irtsareita (sekin on lähes 100 g pelkkää sokeria ja sillä määrällä hädin tuskin pussin pohja peittyi!) ja syötin heille välipalalla luonnon jogurttia, vihanneksia, pähkinöitä ja hedelmiä. Nyt he päättävät itse syömisistään, mutta toivon antaneeni hyvät eväät syömisten suunnitteluun!
Miten voi välttää liiallista sokerin käyttöä? Kiinnittämällä huomio makeiden herkkujen (pienten keksien ja karkkienkin), sokeroitujen jogurttien ja rahkojen, ja leivonnaisten käyttöön sekä sokeristen mehujen, virvoitusjuomien ja energiajuomien litkimiseen. Pidä säännöllinen ateriarytmi ilman välinaposteluja ja syö riittävästi ja ravinteikkaammin, niin sokeriherkkuja ei tee niin paljon edes mieli (paasaan tästä aina). Lisäksi nuku riittävästi, niin on paljon helpompi vastustaa mielitekoja.
Loppuun kuva musta ja kakkupalasta Iidan rippijuhlapäivänä muutama vuosi sitten. Oli hyvää kakkua! Muita kuvia en ehtinyt ottaa ja nytkin meni vähän myöhään. Toivottavasti tää teksti herätteli.
Ens kertaan – MOI!