Sain kivasti palautetta viime viikon tekstistä, kiitos! Yks tosi hyvä pointti yltäkylläisessä, ärsykkeitä tuuttaavassa maailmassa pärjäämiseen tuli kans. Ja samaa olen itsekin miettinyt; Kun lukee Suomen sotavuosina eläneiden ihmisten tarinoita, saa perspektiiviä siihen, miten vähällä oikeasti on pärjätty (ja itse asiassa miten vielä vähemmällä jotkut joutuu nykyäänkin pärjäämään). En nyt tarkoita todellakaan sitä, että meidän tarvii muuttaa hirsimökkiin asumaan ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Tarkoitan sitä, että me voitais pikkasen kiitollisempia olla siitä, mitä meillä on, eikä aina vaan haluta lisää vaatteita, tavaraa tai mitä milloinkin. Pieni pysähtyminen ja sen näkeminen, mikä on hyvin ja mistä voi olla kiitollinen, tekisi –uskallan väittää- kaikille hyvää. Samalla tulisi vaikutettua ympäristöasioihinkin omalta osaltaan, kun ei tarvitse tuhlata luonnonvaroja uusiin härpäkkeisiin.
Mä ite oon tän kiitollisuuden edessä j.o.k.a ikinen ilta. Mulla on ollu jo kauan tapana nukkumaan mennessä listata asioita, joista voin olla kiitollinen. Tää voi kuulostaa tosi korkealentoiselta (omasta mielestänikin se kuulosti joskus), mutta kun siihen oikeesti uppoutuu, niin se lisää onnellisuuden tunnetta. Tällä tavalla tiedostan myös sen tosiasian, että mulla ei todellakaan tarvitse olla ihan kaikkea mitä ehkä mieli tekisi tai mitä mainokset meitä ohjaa tarvitsemaan. Tää käytäntö myös ohjaa huomaamaan, että ihan pikku asioista ei kannata valittaa ja että just nyt on hyvä näin.
Mä mietin aina iltaisin joka sormelle yhden asian, josta oon kiitollinen. Lähes aina niitä tulee paljon enemmänkin. Mä oon lähtenyt alun perin miettimään näitä siitä näkökulmasta, että minkä asian puuttuminen harmittaisi mua enemmän tai vähemmän. Ja siitähän tässä on kyse; ettei pidetä asioita itsestään selvyyksinä! Mitä mä sitten listaan? Tässä nopeaa listaa monista eri aiheista mun kiitollisuuteen. Jotkut voi kuulostaa mahtipontisemmilta ja toiset taas hiukan turhilta, mutta allekirjoitan ne kaikki. Nää ei ole tärkeysjärjestyksessä ja kirjoitin nää ihan vaan ajatuksen virtana.
Siitä, että olen toimintakykyinen eikä keho (yleensä kauheesti) rajoita sitä tekemistä, mitä haluan tehdä.
Että ollaan terveitä henkisesti ja suht koht myös fyysisesti
Tästä kodista, josta ollaan saatu tehdä oman näköinen
Että meillä on katto pään päällä (kaikille tää ei oo itsestäänselvyys)
Että meillä on sänky, jossa nukkua
Että meillä on ruokaa kaapissa
Että voin toteuttaa arvojen mukaista ruokavaliota monipuolisesti
Että voin valmistaa perheelle terveellistä ruokaa
Että mulla on terve ruokasuhde
Että tytöillä on terve ruokasuhde
Että meillä on vaatteita riittävästi
Että voin lainata kavereilta vaatteita ja kenkiä välillä, jos on joku poikkeustarve
Että meillä on tarvittavat kodinkoneet eikä mitään turhaa
Olohuoneen sohvasta, johon mahdutaan kaikki kerralla köllöttelemään
Takaterassista, joka on vähän huonossa hapessa, mutta siinä on ihana istuskella ja katsella takametsää ja kuunnella lintujen laulua
Saunasta, jossa on vähän pieni kiuas tilaan nähden, mutta antaa hyvät löylyt
Että ei tarvitse pelätä pommeja
Että pääsen käymään salilla ja toteuttamaan itseäni
Että käydään välillä Timpan kans yhdessä salilla ja meil synkkaa
Meidän yhteistä aamulenkeistä ja muista treeneistä
Timosta
Että pääsen hänen viereen nukkumaan
Lapsista
Että lapset on niin reippaat ja ystävälliset muille
Että lapset tuntee oman arvonsa ja osaa asettaa rajoja
Että lapset sai töitä kesäksi ja heihin luotetaan
Että voin luottaa lapsiini
Että lapset haluaa vielä aikuisinakin viettää aikaa myös meidän vanhempien kanssa
Ihanista ja rakkaista siskoista (jokainen erikseenkin ansaitsisi oman aiheen)
Ihanista ja rakkaista siskojen lapsista (+ kumpikin erikseen)
Ihanista sydänystävistä
Äidistä ja appivanhemmista, jotka auttaa tarvittaessa
Kivoista tyttöjen poikaystävistä
Kivoista tyttöjen kavereista
Tyttöjen hyvästä koulussa pärjäämisestä
Että tytöt voi ja haluaa jutella äipän ja iskän kans kaikenlaisista asioista
Että meillä on hyvä, luottavainen ja avoin ilmapiiri kotona
Että meillä ei olla turhan vakavia (meil on outo huumori)
Että meillä on ollu vaikeuksia, jotka on kasvattanu meitä paljon ja tuonut meitä tiiviimmin yhteen
Että tuetaan toisiamme perheessä
Vapaapäivistä
Asiakkaistani
Omasta tietynlaisesta vapaudesta
Että vien itseni aamulenkille
Että osaan kuunnella kehoani paremmin kuin vaikka 10 vuotta sitten
Rauhallisista kahvihetkistä aamuisin
Että voin tehdä töitä myös kotona
…
Näitä voisi jatkaa vielä pitkään ja monesti listaan illalla just kyseisen päivän erityisjutuista, esim. romanttisesta hetkestä Timpan kanssa hänen yövuorojen lomassa, hyvistä keskusteluista ystävän kanssa ja tyttöjen halauksista.
Niin, voisiko tää kiitollisuuden tiedostaminen auttaa myös pitämään niin sanotusti pään kylmänä kaikenlaisten ärsykkeiden (tavaroiden ja muiden houkutusten ylitarjonnan, ahdistavien uutisten ja paineiden) ristitulessa? Olen sitä mieltä, että ylipäätään pysähtyminen tekisi meille kaikille hyvää. Pysähtyminen ilman niitä nimenomaisia ärsykkeitä. Mulla oli sunnuntaina pitkästä aikaa puhelinvapaa päivä. Laitoin luurin kaappiin pois näkyvistä ja ainoastaan perheenjäsenten puhelut tuli läpi.
Kokeile säkin kiitollisuuslistausta tai älylaitevapaata? Mee vaikka metsään tai keitä kuppi teetä. Pysähdy ja mieti mikä on hyvin. Itse otan puhelinvapaan nyt useammin taas käyttöön, koska se jälleen kerran teki olon hieman levollisemmaksi.
Loppuun vielä Hansu juhannusneitona ja kesämekossa. Tätä ei usein näe!! 😀 Kivaa loppuviikkoa kaikille!
