No niin, pitkästä aikaa taas näppäimistön ääressä blogin merkeissä! Tää mun blogin kirjoittaminen on vähän niinkuin hitaasti, mutta varmasti etenevä elämäntapamuutos; Olen päättänyt, että sitoudun tähän parhaani mukaan, ja jos joskus en pysty ihan satasella panostamaan, niin en luovuta! Sellaista se on.
Nyt kirjoittamisen edelle meni oma aika, perheen kanssa pieni lomanpoikanen sekä työjutut, joita on nyt ollut vuoden lopussa PALJON (mistä olen todella kiitollinen!). Me oltiin itsenäisyyspäivän viikonloppuna perheen kanssa Suomen Turussa! Alun perin piti viettää sporttilomaa Vierumäellä, mutta kun sain kutsun reservin ylennystilaisuuteen, niin vaihdettiin lomapaikkaa käytännön syistä. Olipa hieno ja arvokas juhla ensinnäkin Turun Linnassa sekä ihana pikku loma perheen kanssa touhuten, kylpylässä lilluen ja pakohuonepeliä pelaten. Tollaset viikonloput lataa akkuja!
Musta tuli nyt reservin luutnantti.
Joulu lähestyy, ihanaa! Vaikka tykkään joulusta, en hössötä siitä mitenkään. Tuleehan se joka tapauksessa. En tapani mukaan ainakaan tässä vaiheessa (21.12.) ole ostanut yhtään joululahjaa. Jouluverhon silitin tänään keittiöön, samoin kaitaliinan pöytään. Tytöille (ja tänä vuonna ekaa kertaa myös Timpalle – kuin romanttista!) oon pitänyt joulukalenteria, joka on palvellut jo toistakymmentä vuotta. Pikku joulukuusen lokeroista on löytynyt mm. hierontalahjakortteja mun hellään huomaan sohvan kulmaan, lupaus tortilla- tai lettukesteistä, purkkapusseja, sukkia, pastilleja ja shampoota. En noi tavarat tietty luukkuun mahdu, mut oon ottanut kuvia meidän kotoa ja ne kuvat asetan noihin lokeroihin. Siinä sit etsivät kuvien perusteella yllätyksiään. Sitä on ollu kiva seurata! Vikaan luukkuun oon aina vähän enemmän panostanut. Saa nähdä mitä joulumuori tällä kertaa sinne on keksiny!
Mitä teille tulee joulusta mieleen? Mulle tulee äkkiseltään kolme asiaa: Rauhoittuminen, yhdessäolo läheisten kanssa sekä perinteet. Meillä on kaikilla perheenjäsenillä ollu melkoisen aikataulutettua tää joulun alusaika. Rauhoittuminen tulee todella tarpeeseen ja on ihanaa, että koko perhe on aattoillan vapaalla. Me vietetään jouluaattoa mun äidin luona ja jos ei nyt aattona pääse kaikkia siskoja näkemään, niin jossain kohtaa joulun pyhiä ainakin.
Ootteko miettineet joulun perinteitä? Mä oon alkanut viime vuosina miettiä, paljonko asioita tehdään vaan siksi, että niin on aina tehty, ehkä jo isoisoisovanhempien aikaan jouluna. Perinteitä, jotka liittyy esim. ruokaan, lahjoihin, aaton aikatauluun, sukulaisten tapaamiseen ja esim. joulukortteihin. Ootteko miettineet, tuleeko stressiä asioista, jotka ns ulkoapäin sanellaan, että ”pitäisi tehdä” ja ”pitäisi olla”?
Mä oon lähestulkoon kokonaan katkaissut joululahjojen ostamisperinteen jo ajat sitten siksi, koska a) musta ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä juosta kaupoissa vaan siksi, että jotain ”pitää olla”, sekä b) menee rahaa. Jos rahaa haluaa käyttää, sen voi käyttää mun mielestä järkevämminkin, esim. lahjoituksiin. Itse oon tehnyt nyt lahjoituksia useampaan hyväntekeväisyysjärjestöön ja oon kertonut esim. mun siskoille, että se on vähän niinku joululahja heille (he ymmärtää, on aidosti iloisia siitä ja tekee jonkin verran itse samaa), sekä c) turhaa ja/tai liiallista ostamista kannattaa muutenkin välttää sekä d) jos ostan lahjan, hankin palvelua paikalliselta yrittäjältä tai yhdessäoloa esim. pakohuonepelin merkeissä 😉 Monesti ihmisillä on tapana viedä joululahjat opettajille, valmentajille, työkavereille, muille kavereille, kummeille, alaisille, pomoille, asiakkaille ym. Joulurauhaa voi toivottaa myös esim. halaamalla ja olemalla toiselle läsnä hetken. Tai persoonallisella viestillä. No, kukin tyylillään, mut kannattaa mun mielestä pohtia, tuoko joulun toivotukset enemmän stressiä vai iloa itselle – ja sit kuunnella sisintään. Lahja on toki ihana saada ja varsinkin, jos siitä on jotain hyötyä ja se on saajalleen hyvin mietitty.
Toinen perinne, mitä en enää tee on joulukorttien lähettäminen. Yks vuosi vaan päätin, että ei enää. Siinä ei ole mun osalta mitään epäkohteliasta eikä välinpitämätöntä, mutta ajattelen, että säästän itseni siltä vaivalta ja stressiltä, saako ne ajoissa liikenteeseen. Jos ei muutenkaan olla yhteydessä 15 vuotta sitten viimeksi tavattuihin serkun kummin kaimoihin, niin miksi siitä pitäisi huolehtia yhtenä päivänä vuodessa?
Jos multa kysyttäis, myös joulun ruokaperinteet menis aika paljon uusiks. Tein pari vuotta sitten kokonaan vegaanisen joulun meille ja kaikki laatikot, saaristolaisleivät, glaseeratut tofut, porkkalat ja jälkkärit alusta asti noin 14 syöjälle. Se oli aika homma, mutta tekisin uudestaan! Mä keventäisin (ja näin teenkin 😊) perinteistä joulun ruokatarjoilua muutenkin erilaisilla vihreillä salaateilla ja juureksilla. Tällä(kin) kertaa vienkin salaattia sekä uutuutena vegaanisen wellingtonin muuten äitylin kokoamaan joulupöytään. Kinkkua ei äidinkään pöydässä ole ollut enää vuosiin. Sen sijaan paikallista kalkkunaa löytyy, sekä kaloja.
Yks perinne, mikä yleensä ihmisillä on ja meiltä ei löydy, on joulukuusi. Laitan muutaman koristeen kotiin ja noi jouluverhot sekä -liinan. Se on siinä.
Tuleeko turhaa stressiä sinne ja tänne sukulaisiin ja haudoille sinkoilusta? Tarviiko sen olla niin? Joitain perinteitä voi ehkä muuttaa, jos kokee, että joulu tuo enemmän stressiä, kuin rauhaa. Just niinä joulun kolmena päivänä ei ehkä ole pakko saada vierailtua kaikissa ”pakollisissa kohteissa”.
Myöskään ihan hullua siivousrumbaa en ole koskaan toteuttanut. Yleensä joulun viettoon tulee läheisiä ihmisiä, joille on aivan sama, onko lattialistat jynssätty vai ei. Joulu tulee joka tapauksessa ja sen tarkoitus on (mun mielestä) rauhoittua yhdessä olon, hyvän ruoan ja kiireettömyyden merkeissä.
Kiireetöntä ja ihanaa joulun aikaa lukijoille!