Joulu lähestyy ja sitä ennen tämä kuuluisa musta perjantaikin… Tai sehän tuntuu itse asiassa olevan jo kokonainen musta kuukausi, kun meille luodaan ostamisen tarpeita Black Weekin nimissä. Kukkaronnyörejä koetellaan, ja ehkä hermojakin välillä. Se siinä on hyvä, että jos OIKEASTI tarvitsee jotain, niin voi säästää ostohetken kyseiseen ajankohtaan, mutta suosittelen aina pysähtymään ostoksen äärellä, tuoko tämä vempain tai tuo vaate itselle aidosti onnea ja täyttääkö se jonkun oikean tarpeen.
Koitan pidätellä itseäni, etten hiiltyisi liikaa, mut mä en ole ikinä, ainakaan aikuisiälläni ymmärtänyt (en edes ennen tätä mun eko-heräämistä) sitä, että jouluksi ostetaan valtavat määrät lahjatavaraa, uusia koristeita kodin tuunaamiseen ja ruokaa niin paljon, että sitä riittäisi vielä uuden vuoden aatoksi ja silti osa ehtii mennä huonoksi. Rosolleja ja laatikoita tulee korvista ulos, konvehtirasioita on vaikka muille jakaa ja roskapussit tursuaa lahjapapereista ja pakkausmuoveista.
Mä ymmärrän sen, että halutaan muistaa läheisiä, työkavereita ja vaikka asiakkaita, mutta miksi ihmeessä pitäisi väkisin kuluttaa rahaa (ja luonnon varoja) siihen, että muistamisen on pakko olla joku tavaralahja? Nää asiat on ollut taas mielessä tässä, kun joka tuutista tulee mainoksia ja alennusintoilu käy kuumimmillaan. Siksi ajattelin nyt esitellä pari rahaa sekä materiaaleja säästävää toimintamallia, joita itse oon soveltanut aina joulun aikaan (ja muutenkin). Jos joku kolahtaa ja haluaisit kokeilla, niin siitä vaan!
Ollaan koitettu opettaa lapsille, että rakkautta on yhdessäolo, välittäminen ja läsnäolo, ja että ne on kaikista tärkeimpiä lahjoja. Jouluna tai merkkipäivänä ei tarvitse saada pienen vuoren kokoista kasaa lahjoja. Meillä ei ole ollut ikinä tapana ostaa lapsille varsinaisia synttäri- tai joululahjoja (ja silti heistä on tullu ihan kelpo kansalaisia). Tarkoitan, että yleensä näinä päivinä ei tavaralahjaa ole annettu. Ei kyllä yleensä mitään lahjakorttejakaan tms, jos ei varsinaista tarvetta ole ollut. Joulukuuksi olen laittanut tytöille niin kauan kuin muistan, sellaisen puisen joulukalenterikuusen, joka on saatu edesmenneeltä iso-anopilta. Siinä on 24 pientä lokeroa ja joka aamu luukusta on tullut jotain pientä kivaa, esim. 10 minuutin kasvohieronta (ilmaista ja ihanaa läheisyyttä lapsosen kanssa), lupaus illan lettukesteistä tai tuoreista sämpylöistä. Noin puolessa luukuista on kuva kodin paikasta, josta löytyy piilossa oleva purkkapussi, Nocco-tölkit, tennissukat tai muu pikku tavara, joka kuluu tytöillä joka tapauksessa. Tää perinne on ollut hauska ja toki viimeisessä luukussa on ollut joku isompi yllätys (esim. lahjakortti kylpylään tai johonkin esitykseen tai pitkän kaavan hemmotteluhoitoon ammattilaiselle), ja sen löytämiseen keksin aina milloin mitäkin kuva-arvoituksia 😊 Tää on itsellekin super hauska aina, varsinkin aattona! Tässä on sekin hyvä puoli, että sama kalenteri säilyy vuodesta toiseen ja siihen ei kulu kuin hiukan tulostuspaperia pikkukuvien ja kirjoitusten tulostamiseen sekä aaton lahjaa lukuunottamatta pari kymppiä rahaa.
Meidän joulukalenteri 🙂
Me ei muutenkaan osteta juuri lahjoja, koska aito hyvän joulun toivotus, läheisten kanssa yhdessäolo ja samaan ruokapöytään kokoontuminen on sitä parasta lahjaa, mitä joulu voi tarjota. Toki se on mukavaa katsoa, kun lapset avaa sukulaistensa antamia lahjoja, mutta silti mietin lähes aina, että olis sitä vähemmälläkin pärjännyt vallan mainiosti.
Kummilapsille ollaan hankittu lahjat tarpeen mukaan, mutta aikuisten kesken ollaan jo ajat sitten päätetty, että mitään ei osteta. Ja silti joulu on aina ollut aivan ihana, lämmin ja ikimuistoinen. Mun mielestä siitä ei tarvitsisi ottaa stressiä, puhumattakaan siitä, että pitää tarkkaan miettiä sitten seuraavien kuukausien kuluja, kun jouluna on palanut niin paljon rahaa. Tästä vois oman talouden ja päänvaivan helpottamiseksi ottaa koppia ja koittaa tänä vuonna hankkia vähemmän tavaralahjaa? Koska IHAN VARMASTI voi silti toivottaa hyvää joulua, osoittaa lähimmäisen rakkautta ja tavaran sijaan vaikka luvata lähteä yhdessä leffaan tai tulla siivousavuksi 😊
Joulukoristeitakin näkyy olevan paljon myynnissä. Niin kuin niitä ei kaiketi olisi ihmisillä nurkat pyöreinä? Itse olen laiska laittamaan kauheesti koristeita… Saatan vaihtaa tutut jouluverhot tai -pöytäliinan ja sitten pari perinteistä joulukoristetta nostan esiin. Olen aina ajatellut, että kyllä se joulu silti tulee, vaikka ei ”höösää” niin hemmetisti. Joulu on ihanaa aikaa ja jos kauheesti höösää, niin sille tärkeimmälle jää kovin vähän aikaa.
Voisiko tänä jouluna pöytä notkua hieman vähemmän tai voisiko useamman lahjapaketin sijaa satsata yhteen tarpeelliseen ja oikeasti hyvään lahjaan? Omia, vuosia noudatettuja ja liian sitovia ja stressaavia perinteitä kannattaa haastaa. Ehkä siten saattaa saada rauhallisemman joulumielenkin.
Woimakasta pikkujouluaikaa!