Kuten tästä mun blogista varmasti paistaa läpi, on monien tekstien inspiraationa toiminut valmennuksessa esiin tulleet haasteet ja tilanteet. Niin on asianlaita nytkin. Mähän havahduin siihen, etten taannoisissa uskomus-aiheisissa teksteissä käsitellyt lainkaan yhtä tooooodella yleistä ajatusta. Kyse on nimittäin joko-tai-ajattelusta tai peli on menetetty-ajattelusta, jota itsekin aikanani ”sovelsin” ja aiheutin itselleni sillä vaan turhaa päänvaivaa ja jopa ahdistusta.
Tunnistatko ajatuksiasi näistä: ”Mä repsahdin jo, niin koko päivä on sit mennyttä” tai ”Tää viikko menee ihan harakoille ni ens maanantaina aloitan sit tarkemman syömisen” tai ”En voi syödä x tai y, kun sit tää ruokis menee pilalle.”
Jos usein joutuu tällaisten houkutusten ja sitä kautta repsahdusten armoille, niin kannattaa ensin tutkia aidosti, onko perus syöminen a) riittävää ja b) säännöllistä sekä onko muut perusasiat kunnossa. Näihin en mene tässä sen enempää. Niistä on enemmän näissä:
PERUSASIAT KUNTOON – OSA 1
PERUSASIAT KUNTOON – OSA 2
PERUSASIAT KUNTOON – OSA 3
Jos lipsahti, niin voi korjata heti ja palata arvojen ja tavoitteiden mukaisiin valintoihin. Ei huomenna, ei maanantaina vaan nyt. Oli ja meni! vertaa tilannetta vaikka siihen, että osut tomaattia leikatessasi veitsellä sormeen. Et varmasti ala pilkkoa muita sormia siihen perään, koska osuit jo yhteen ja paikata niitä vasta seuraavana aamuna! Korjausliikkeen voi ja kannattaa tehdä heti. Todeta, että nyt kävin näin, hyvää oli mutta itselleni on parasta, että seuraavassa ateriassa on enemmän hyvinvointia tukevat valinnat. Moni odottaa seuraavaan aamuun, että voi alkaa taas valita fiksummin, mutta voitkin odottaa jo seuraavaan ateriaan!
Vaikka monesti sanotaan, että terveellisissä elämäntavoissa eikä edes laihduttamisessa välttämättä tarvitse laskea kaloreita, niin tässä Peli on menetetty- ajattelussa mun mielestä joskus on ihan paikallaan miettiä kaloreitakin. Jos yksi keksi on mennyt, niin (ensinnäkin toivottavasti nautit siitä), mutta sitten voisi miettiä, että yksi keksi on 80 kcal, 3 keksiä 240 kcal. Tai pakastepizza 800 kcal, siihen päälle keksijäätelö + 600 kcal. Eli liiallisen energian imemisen voi lopettaa tossa 80 tai 800 kcal:n kohdalla, vaikka mieli houkuttelee tutuille ”Nyt kun on jo mennyt metsään, ni mitään väliä”-poluille.
Oli pakko ilmeillä kun Iida kuvas mua Friidu-jäätelön kanssa
Sitten yksi tärkeä asia, mikä kannattaa ottaa omaan ns. psykologisten taitojen työkalupakkiin, on hyväksyvä tietoinen läsnäolo omille ajatuksille ja tuntemuksille. Voi kuulostaa ehkä ihan huuhaalta, mutta sitä se ei todellakaan ole! Ensinnäkin; moisesta taidosta on tutkimusnäyttöä jopa erilaisten sairaustilojen hoidossa, ja toisekseen; itse käytän sitä joka päivä monessa eri tilanteessa. Homma ei tosin mene niin, että nyt vaan otetaan se työkalupakkiin ja that’s it, vaan sitä pitää harjoitella. Onneksi harjoittelun mahdollisuuksia tulee eteen joka päivä. (Monet mun asiakkaat on tottuneet kuulemaan tätä 😊) Homma menee niin, että kun huomaat, että sulla on joku mieliteko (vaikka sen ekan nautitun ”lipsahduksen” jälkeen), niin huomaa ja hyväksy (”Nyt on näin”) omat tuntemukset ja ajatukset. Huomaa, että mieli kertoo sulle vaikka mitä selityksiä, miksi voisit ottaa vielä toisen.. ja kolmannen..ja neljännen… Sitten pidä aikalisä, tee jotain ihan muuta, pese hampaat, ja mene eteenpäin. Ensin siis huomaa. Voit jopa fiilistellä oikein, miltä ja missä tuntuu. Totea, että nyt on tällaisia tuntemuksia, mutta sun ei tarvii toimia niiden ohjaamana. Sitten tiedosta, miksi itse haluat toimia toisin ja kiinnitä huomio johonkin muuhun asiaan.
Miltä nää jutut kuulostaa? Mulle ainakin riittävä syöminen ja sopivat sallimiset toimii kaikista parhaiten. Itse asiassa kun syöminen on riittävää (ja nukkuu kunnolla.. ja elämän kokonaiskuormitus on suht kunnossa..ja liikkuu riittävästi jne jne), ei edes tule hirveitä mielitekoja. Kannattaa ottaa kokeiluun näitä toiminta- ja ajatusmalleja, jos huomaat kamppailevasi moisten joko-tai-ajatusten kanssa.
Lupasin muuten kertoilla, miten projekti Juhannuksena 100 leukaa 10 minuutissa etenee 🙂 Ihan ookoosti, kiitos kysymästä! Oon tehnyt nyt reilu viikon aikana kolmesti sen 100 leukaa. Ekalla kerralla aika oli joku 17 min (tein sen pyramidina ja en siis aikoihin ollu taas tehnyt määrällisesti noin paljon ja jätin vähän varoja sarjoihin). Toisella kerralla tais mennä reipas 13 min, kun tein 20×5 sarjat. Ja tänään taas pyramidina reilu 15 min. Huh, on tässä vielä tekemistä! Paino on keventynyt n. 800 g ja aika maltilla lasken sitä nyt tästä eteenpäin, etten ihan häviä näkyvistä.
Palaan näihin ja muihin ens kerralla. Moi!