Varma syksyn merkki on jokavuotinen Nordic Fitness Expo. Oon käynyt siellä joko kilpailijana tai valmentajana lähes joka vuosi alkaen vuodesta 2011 ja sitä ennenkin jo parina vuonna perus messuvieraana. Taas tuli tavattua paljon tuttuja; valmentajakollegoita ja joskus mun kanssa samaan aikaan kisalavalla olleita sekä omia nykyisiä ja entisiä valmennettavia. Oli kivoja kohtaamisia!
Kilpailijani Kaisa hoiti oman hommansa hyvin ja oon valmentajana tosi tyytyväinen hänen esiintymiseen sekä kuntoon, joka saatiin ulosmitattua molempina päivinä. Nyt on kisavuosi ja pitkä dieetti takana onnistuneesti. Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä!
Messuilla kun oon monta vuotta käynyt, niin oon nähnyt erilaisia vaiheita sen historiassa. Siitä on useita vuosia aikaa, kun kehonrakennus siinä mielessä, missä se yleensä ymmärretään (super isot fysiikat, ei dopingtestausta), jätettiin pois ohjelmistosta ja tapahtumassa jatkoi vaan SFU:n eli Suomen Fitnessurheilun Ry:n alaiset lajit, jotka on ADT-toiminnan eli dopingtestauksen alaisuudessa. Nyt kehonrakennus oli tuotu takaisin Bull Mentula Classic-kilpailun myötä (ei siis SFU:n/ ADT:n alainen kilpailu). Tapahtuma keräsi varmasti katsojia ja ihailijoita paikalle (en itse ollut siellä), mutta jäin miettimään ristiriitaisissa tunnelmissa lajin kilpailijoiden terveysasioita ja sitä, mikä ihme ajaa treenaajat tavoittelemaan aina vaan isompaa lihasten kokoa keinolla millä hyvänsä. En tietenkään voi sanoa muiden puolesta, mitä keinoja käyttävät, mutta kilpailun nimikkohenkilö Bull itse kertoo käyttäneensä dopingaineita ja saaneensa sydänvaivan takia lääkäriltä 1-3 vuotta elinaikaa, jonka jälkeen huoli terveydestä ja mm. lasten saannista heräsi enemmän. Ymmärrän huolen tosi hyvin! Tossa kisassa fysiikat oli juurikin luokkaa Bull… Osa samoista kilpailijoista näkyi tupakoimassa ulkona tai nuuska huulessa. Mun mielestä tosta on terveys kaukana (noh, vaikea sanoa, onko terveet elämäntavat nyt se suurin ajuri siinä hommassa, tuskin). Mietin, tuleeko aineiden käytölle ja kropan ulkonäölle jotenkin sokeaksi tai tuleeko siitä riippuvaiseksi? Haluaako dopingaineita käyttävät naisetkin alkaa näyttää ja kuulostaa miehekkäiltä? Kaikki tehköön omalle kropalleen mitä haluaa, eikä puhdas fitnessurheilukaan dieetin lopussa mitään järin terveellistä toimintaa ole (en suoralta kädeltä varsinaisesti suosittele fitnessurheilua kenelläkään). No, kunhan pohdin näitä tässä! Arvostan puhdasta urheilua kuitenkin niin paljon, että meen vähän hämilleni, kun kohtaan luonnottoman isoja, (mun mielestä kamalan näköisiä) fysiikoita, yhdessä rappuvälissä hengästyviä lihaskimppuja, möreä-äänisiä naisia tai tupakalla sauhuttelevia urheilijoita.
Hyvä asia oli, että jälleen kerran messuilta löytyi myös Dopinglinkki-osasto, joka piti luennon dopindaineista. Entinen kilpabodari Tapani Valkonen oli ollut siellä kertomassa mm. käytön riskeistä ja olisin mielenkiinnosta halunnut sen kuunnella, mutta en siinä kohtaa huoltohommiltani ehtinyt. Juttelin myös lavan takana ADT-toimitsijan kanssa ja kerroin, että mulle on kunnia-asia viedä puhtaan urheilun sanomaa eteenpäin ja on ainoastaan hyvä juttu, että ovat kisassa testaamisen lisäksi tulleet muakin kahdesti kotiin pissattamaan.
Mun oli pakko käydä (Kaisan innostamana) messuilla testaamassa leuanvetoja ja puristusvoimaakin. Leukoja meni 21 ja puristusvoimaa tasan 40,0 kg. Toi voima on hankittu puhtaasti ja vegaaniruoalla, heh!
Tästä sujuvana aasinsiltana seuraavaan vegaaniruokaa koskevaan kritiikin aiheeseen, nimittäin:
-”Vegeruoka tuodaan ulkomailta ja on epäekologista”
(Koitan taas pitää tän napakkana kokonaisuutena, että mulla ei mene koko päivää ja te jaksatte lukea.)
Usein kasvipohjaista ruokaa kritisoidaan väittämällä, että sen tuotanto ja kuljetus ulkomailta tuottaa enemmän ympäristöä ja ilmastoa saastuttavia päästöjä, kuin esim. kotimainen liha ja maitotuotteet.
Kun puhutaan ruoan koko tuotantoprosessista alkutuotannosta kaupan hyllylle, selkeästi suurimmat vaikutukset päästöihin sekä ympäristö- ja luontokatoon syntyy ruoan alkutuotannosta eli maataloudesta (eläinten kasvatuksesta, ruokinnasta ja maanviljelystä). Valmistus, pakkaus ja kuljetus aiheuttaa vain pienen osan näistä haasteista. (lähde: https://wwf.fi/ruoka/ruuan-ymparistovaikutukset/) Naudanlihapaketti on tyypillinen esimerkki, jossa yritetään ohjata huomiota pois lihantuotannon ympäristö- ja ilmastovaikutuksista. Siinä on kerrottu pakkauksen sisältävän vähemmän muovia, jotta kuluttaja voisi ostaa paremmalla omallatunnolla. Sen itse naudanlihan vaikutukset on kuitenkin monin, monin kerroin suuremmat kuin ympärillä olevan pakkauksen.
Ruoan tuotannolla on merkittävä vaikutus ympäristöön, erityisesti kasvihuonekaasupäästöihin. Kasvipohjaisen ruoan tuotanto tuottaa yleensä huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin eläinperäisten tuotteiden tuotanto. Kasvit ei tarvitse rehua, jolloin energiankulutus ja päästöt jää pienemmiksi. Kasvit myös sitoo hiilidioksidia, mikä auttaa vähentämään ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Kasviruoan tuotannossa ei synny metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu ja jota syntyy erityisesti märehtijöiden ruoansulatuksessa.
Esimerkiksi herneiden, papujen ja vehnän tuottaminen aiheuttaa vain murto-osan niistä päästöistä, joita syntyy esim. naudanlihan tuotannossa. Eläinperäisten tuotteiden, erityisesti naudan- ja lampaanlihan, tuotanto on yksi suurimmista yksittäisistä kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä maataloudessa, koska märehtijät tuottaa ruoansulatuksessaan metaania, joka on noin 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Lihan tuotanto myös vaatii valtavia määriä rehua, vettä ja maata, mikä lisää ilmasto- luontovaikutuksia. Suomessakin pelloista muistaakseni joku 80% on rehun tuotannon käytössä! Lisäksi rehun ja lihan kuljetus, varastointi ja käsittely lisää energiankulutusta ja päästöjä. Naudanlihan tuotannon hiilijalanjälki voi olla jopa 10–20 kertaa suurempi kuin useimpien kasvisten.
Eri ruokien hiilijalanjälkiä (https://kehittyvaelintarvike.fi/artikkelit/uutisia/vastuullisuus-ruokatrendeissa-ja-vilja-alalla-suomessa/ )
Kasviruoan suosiminen lihatuotteiden sijaan on yksi tehokkaimmista tavoista pienentää omaa hiilijalanjälkeä ja vaikuttaa myönteisesti ilmastoon. Vaikka lihantuotantoa voidaan kehittää ympäristöystävällisemmäksi esimerkiksi laiduntamisen ja rehujen valinnan kautta, kasviruoan ilmastovaikutukset ovat silti huomattavasti pienemmät. Siksi kasvisruokavalion lisääminen on järkevää ja vastuullista. Itselleni vähintäänkin yhtä tärkeä syy käyttää kasviperäistä ruokaa, on luonnollisesti se, ettei tarvitse tukea eläinten kärsimystä.
Ja jottei kaikki vegeruoka tulisi ulkomailta, Suomessakin valmistetaan paljon hyviä kasvispohjaisia proteiiniruokia. Itse käytän erilaisia härkäpapu- ja kauratuotteita. Ja mm. Jalotofu valmistaa tuotteensa Suomessa, vaikka itse soijapapu tuleekin muualta Euroopasta. Ei siis tarvitse turvautua ulkomaiseen ruokaan, jos haluaa lisätä kasvipohjaista ruokaa omalle lautaselleen.
Tällaista pohdintaa tänään! Palaan taas ens viikolla!