Mä en oo pysynyt suunnitellussa aikataulussa blogin kanssa. Kaksi minuuttia harmittelin sitä, ja sit päätin, että priorisoin muita asioita edelle, mm. oman rauhoittumisen ilman konetta illalla ja perheen kanssa olemisen. Ja koska tämä ei edelleenkään ole mun työ, niin haitanneeko tuo mitään, että yks tai kaks viikkoa jäi välistä. Jatkan kuitenkin nyt ja koitan taas pitää teksti per viikko-tahtia jatkossa. Mulla on kuitenkin tuhat ideaa mistä kirjoittaa 😊 Tällainen armollisuus itseä kohtaan voi olla monessa kohtaa aika tarpeellinen taito, myös elämäntapamuutoksissa. Tästä päästäänkin muuten päivän aiheeseen!
Päästään nimittäin elämäntapamuutokseen liittyviin haitallisiin ajatusmalleihin ja turhautumiseenkin. Vaikeisiin ajatuksiin, joita voi muutosmatkan varrella ilmestyä. Muutoksissahan hyvin, hyvin harvoin asiat etenee suoraviivaisesti pisteestä A pisteeseen B. Noiden pisteiden välille mahtuu usein kaikenlaisia fiiliksiä epätoivosta ja turnausväsymyksestä innostukseen ja onnistumisiin. Ennen piste B:tä saattaa velloa kaikenlaisissa ajatuksissa, jotka ei varsinaisesti edistä tavoitteen toteutumista. (Tarkemmin ajateltuna mahtaako sitä pistettä B edes varsinaisesti olla olemassa? Jos on, niin se taitaa olla se tila, jossa muutosta ylläpidetään pienistä notkahduksista huolimatta ja jossa edelleen joka päivä valitaan pysyä. )
Mä oon valmentanut elämäntapamuutoksia tekeviä ihmisiä kohta 15 vuoden ajan. Muuttujien kanssa on käyty tosi syvällisiä keskusteluja sekä tehty henkistä valmennusta. Henkisen puolen työstämistähän muutos enemmän onkin. Jonkinlaista kokemuspohjaa mulla asiaan siis on, joten pystyn niitä tutuimpia ajatusmalleja ja uskomuksia tässä esittelemään sekä antamaan niihin jotain työkaluja myös kokeiltavaksi.
”Oon koittanut noudattaa sovittuja ohjeita, mutta ei vaan tapahdu”
Jos on koittanut noudattaa annettuja ohjeita, sopii kyseenalaistaa, miten koittaminen on onnistunut. Tässä kohtaa pitää olla itselleen (ja valmentajalle) raa’an rehellinen, mitä tää tarkoittaa. Jos hommaa ei ole pääsääntöisesti toteutettu siten, kuin ollaan yhdessä sovittu, niin pitää miettiä, mistä moinen johtuu. Onko tilanne se, että sovittuihin muutoksiin ei ole voimavaroja (aikaa/ henkistä kapasiteettia/ tilaisuutta tms) ja rimaa siis kannattaa madaltaa ja tekotavoitteita muuttaa? Vai onko sittenkin vain niin, että pikavoitto esim. karkkipussin tai croissantin kohdalla on vienyt voiton siitä, että tavoittelisi viivästetympää palkintoa parempana vointina ja kevyempänä olona? Rehellisyys maan perii tässä kohtaa, eikä itsensä, saati valmentajan huijaaminen auta ketään millään tapaa.
Turha repiä hiuksia päästä, jos ei oikeesti ole tehnyt asioita sovitusti. Kannattaa tarkastella valintoja raa’an rehallisesti.
”Teen kaikkeni, mutta mitään ei tapahdu! Ärsyttää!”
Monesti on aidosti tehty riittävästi oikeita asioita, mutta tuntuu silti, ettei oikein tapahdu. Elämäntapamuutosta tehdessä pitää olla hyvä, arvoihin pohjautuva syy tehdä asioita. Silloin löytyy sisäinen motivaatio tekemiseen. Olen kirjoittanut tästä useasti; MIKSI tahdon asettaa tämän tavoitteen? Millainen haluan olla ja miten toimia? Mitkä on ne pohjimmaiset syyt, jotka vie eteenpäin? Halu olla jaksavaisempi ja esimerkillisempi äiti, elää pidempään ja nähdä lapsenlasten kasvavan, olla tehokkaampi työelämässä, olla paremmassa kunnossa, jotta jaksaa toteuttaa intohimoaan? Kun nämä on kirkastettuna mielessä ja näihin liittyviä tekoja toteuttaa, tietää tekevänsä oikeita asioita. Jos jossain vaiheessa tuntuu vähän junnaavan, voi palauttaa mieleen, että oikealla tiellä ollaan silti ja voi iloita arvojen mukaisista teoista.
Läheskään koko ajan tavoitteen eteneminen tai arvojen mukaiset valinnat ei näy vaakalla tai nostettujen treenipainojen muodossa. Silti kannatta jatkaa hyviä valintoja ja saada sisäistä hyvää oloa siitä, että tekee oikein.
”On vaan sairastelun/ työkiireiden/ keittiöremontin tms jälkeen vaikee saada motia takas”
Monilla on haasteita tauon jälkeen päästä taas rytmiin kiinni. Tuntuu, ettei ole motivaatiota ja kaikkea paljon mielekkäämpää tekemistä löytyy, kuin treenille lähteminen tai terveellisen ruoan ainesten hankkiminen ja tekeminen. Mun mielestä kaikista tärkein juttu tässä kohtaa on se, ettei ala hokea itselleen epäonnistuneensa taas tai että ei tästä näytä tulevan mitään, kun motivaatio hävisi. Asia on niin, että motivaatiota ei kannata jäädä odottelemaan ja sen varassa ei alkuunkaan kannata ajatella operoivansa elämäntapamuutosta läpi. Motivaatio ei ole pysyvä olotila! Arvojen mukaisia TEKOJA voi silti tehdä, vaikka ei nappaisi. Mieti, mihin realistisiin, omiin voimavaroihisi suhteutettuihin tekoihin sitoudut ja ala toteuttaa niitä. Et ole epäonnistunut etkä joudu ”aloittamaan taas kerran alusta”. Jatkat vaan tekojen tekemistä. Kaikki joskus kompastelee eikä aina ole saman verran mahiksia toteuttaa asioita. Mun yhden ihanan asiakkaan oivallus ”Aina voi tehdä jotain” on tosi tärkeä tässä kohtaa.
Kannattaa olla itselleen siinä mielessä armollinen, ettei syytä itseään epäonnistujaksi ja lopeta muutosmatkan tekoa, jos välillä sakkaa.
No niin. Toivottavasti joku sain näistä näkökulmista uusia ajatuksia ja työkaluja omaan muutokseen. Toivotan kaikille armollisuutta, mutta myös päättäväisyyttä ja palaan aiheeseen seuraavassa blogautuksessa. Ainakin 4 erilaista ajatusmallia silloin käsittelyssä. Moikka!