Tänään oli Salon seudun Sanomissa mielipidekirjoitus lapsista metsästysharrastuksen parissa ja siitä tuntui olevan isosti kommentteja salolaisessa puskaradiossa.
Keskustelu metsästämisestä on monesti tosi polarisoitunutta ja somessa sekä lehtien kommenttipalstoilla haukutaan toisia ja lähestytään jopa tappouhkauksin, kykenemättä millään tapaa aikuismaiseen ja vastavuoroiseen järkevään keskusteluun. Joskus eksyn lukemaan noita keskusteluja, mutta huomaan nopeasti ärsyyntyväni, joten huonon fiiliksen saattelemana katson parhaaksi poistua paikalta. Välillä tekisi mieli kommentoida itsekin, mutta ketä se hyödyttää? Siksipä päätin kirjoittaa aiheesta täällä omassa blogissani. (Tuskin se täälläkään ketään hyödyttää, mutta saanpahan jotenkin ainakin aseteltua ajatuksiani). Jos joku haluaa kommentoida, niin pliis; muiden mielipiteisiin aikuismaisesti suhtautuen ja asioista keskustellen, ei toisia haukkuen.
Mitä metsästys aiheena mussa herättää? Ensin mulle tulee mieleen kuvat oksettavista videoista, joilla halveksutaan ja kidutetaan eläimiä ja nauretaan päälle. Olen nähnyt videoita, joilla ns vieraslajin eläintä rääkätään metsästyskoiran kanssa tuskastuttavan pitkään, molemmat taistelun osapuolet stressaantuneina, vartalot yltäpäältä veressä. Samalla metsästysporukka katselee vieressä ja nauttii näkemästään. Ajattelen myös isoa porukkaa valojen, gps- laitteiden, koirien ja aseiden kanssa kanssa jahtaamassa stressaantuneita luonnon eläimiä. Sitten kuvat, joissa poseerataan joukolla tapetun eläimen vierellä tyytyväisinä… Mä en pysty tykkäämään kuvista, joissa poseerataan saaliin ympärillä. Eihän eläimellä ole mitään mahdollisuuksia puolustautua aseita ja muuta metsästäjillä olevaa koneistoa vastaan. En voi myöskään olla samaa mieltä siitä, että ihminen on ravintoketjun huipulla; jos ihminen eläisi metsän armoilla ilman aseita ja laitteita, hän päätyisi petoeläinten ravinnoksi. Mietin myös, miksi riistaeläimiä ruokitaan, jos niitä muka on jo liian paljon. Mietin kaikkea muutakin, mutta ei niistä nyt tässä enempää.
Haluan uskoa (uskonkin, ja tiedänkin), että löytyy myös VIISAITA metsästäjiä. Moni metsästäjä sanoo kunnioittavansa eläintä. Vaikka mun on sitä vaikea uskoa, kun siltä eläimeltä kuitenkin riistetään henki, niin ajattelen, että tällaiset metsästäjät todella kohtelevat saalistaan mahdollisimman eettisesti ja asiallisesti alusta loppuun saakka. Tällainen tappaminen tapahtuu ilman, että paniikin vallassa olevaa luontokappaletta on ensin juoksutettu ison joukon voimin pitkin metsää. Mitä tulee tohon lasten viemiseen metsälle näkemään tappaminen ja eläimen ruoaksi hyödyntäminen, mulla on optimistinen ajatus/ toive siitä, että lapsi on tällaisen viisaan metsästäjän seurassa, omaksuen saaliin eettistä kohtelua. Oppien, että jos se ruoka pitää kerran metsästä hakea, tulee välttää turhaa kivun ja kärsimyksen aiheuttamista ja sillä tapaa kunnioittaa saalista. Onko näin aina, sitä epäilen (olen varmasti nähnyt liikaa videoita).
Ystäväni Tanja antoi luvan käyttää kuviaan. Vaikka me ei olla täysin samaa mieltä kaikesta, voidaan silti keskustella toisen mielipidettä kunnioittaen.
Riistaeläimet saa kuitenkin elää luonnon mukaisen elämän. Ajatus suht nopeasta kuolemasta on armollinen ja helpottava, kun vertaan sitä monien tuotantoeläinten kokemaan viikkojen, kuukausien ja vuosien mittaiseen stressiin ja kärsimykseen. Tai edes petoeläimen aiheuttamaan kuolemaan, joka voi luonnossa kestää pitkäänkin.
Kaikki ei voi, eikä halua ryhtyä täysin kasvissyöjiksi, joten ajattelen, että tehotuotettua lihaa parempi ja eettisempi vaihtoehto on viisaasti metsästetty riista. Kuitenkin, jos jokainen sekasyöjä Suomessa vaihtaisi syömänsä lihan riistaan, metsästä loppuisi eläimet hetkessä (Tää ei oo mun oma päätelmä, vaan luin sen jostain fiksummasta lähteestä joskus. En vaan muista enää, mistä). Siksikin suosittelen kasvipohjaisen ruoan lisäämistä lautaselle.
Näihin ajatuksiin tänään. Tulipa kerrankin uusi teksti tosi nopeasti edellisen jälkeen. Oon vielä kotona lenssussa ja oli aikaa naputella. Fiksuihin keskustelemisiin! Moi!